Pääsin puoli kolmelta töistä ja ajoin Miehikkälään. Pari tuntia ehdin kotona olla ennen kuin ajoin takaisin Lappeenrantaan. Vanin kanssa aloitettiin. Ratana oli kaksi hyppyä-puomi-putki-hyppy-kepit-rengas-neljä hyppyä neliössä-rengas ja kaksi aitaa. Yritin tuossa piirrellä koko radan, mutta ei ole vielä ohjelmassa hanskassa. Meni hermot enkä nyt saa sitä tähän... Jätin herkun puomin toisen päähän ennen kuin aloitettiin rataa. No neiti ei meinannut malttaa hypätä toista estettä, eka meni hyvin, mutta sitten oli jo säntäämässä puomin toiseen päähän. Hetki väännettiin tätä. Sitten puomille meno oli hankala, meinasin koko ajan estää Vanin liikkeen. Lopulta tein vaan niin, että pikkuisen otettiin vauhtia ja lähetin koiran puomille. Hyvin irtosi suorittamaan estettä itsenäisesti. Jatkossa on namin löydyttävä myös ylösmenolta, muuten alkaa kontaktit paukkua. Yritin takaaleikkausta putkelle, mutta tänään ei Vani lähtenyt sinne sillä tavalla. Kepit otettiin namivedätyksellä, tosi hyvä. Rengasta jouduttiin myös palauttelemaan mieleen. Neljän aidan hyppysarja meni kohtuu hyvin, kun ei olla sitä aikaisemmin harjoiteltu. Renkaalla jälleen muistiin palauttelua ja sen jälkeinen hyppy meni takaakierrolla. Tätä rataa jouduttiin siis palastelemaan ja tekemään pienissä pätkissä.

Sitten alkoi sade ja se kasteli kaikki vaatteet. Jouduin heittämään silmälasit pois, kun en nähnyt niiden takaa mitään. Päätettiin tehdä pelkästään tekniikkaharjoitteita lopputunti, kun meitä oli vain kaksi koirakkoa. Ensin harjoittelin kahta ensimmäistä estettä ja niillä varsinkin sylikääntöä. Se meni parilla toistolla nuppiin. Tehtiin sylikääntöjä molempiin suuntiin. Sitten puomilla ylösmenoja namilla ja naksulla. Myös koko puomi ja alasmenolla nami. Pari toistoa keppejä ja rengasta. Sitten vielä loppuun hiottiin sitä neliössä olevaa hyppysarjaa. Ensimmäinen ja toka hyppy menivät hyvin. Kolmannella meinasi ongelmana olla se, että tuli sen ohi. Piti pitää oma kroppa kunnossa. Neljännellä sitten meinasi alittaa. Pitää vaan oma kroppa olla koko ajan oikeassa suunnassa niin hypyt onnistuvat. Ei passaa kiirehtiä tai kääntää kroppaa liikaa. Positiivista on se, ettei roiski aitoja. Loppuun lelulla leikitystä, oli antoisa treeni.

Caro olikin sitten ainoa koirakko omissa treeneissään. Tehtiin lyhyitä harjoituksia, joissa mukana valsseja, takaakiertoja, vaikeita kepin kulmia, välistävetoja jne. Caro toimi hyvin, mutta oma ohjaus on töksähtelevää. Eli esimerkiksi välistävedoissa vedän koiran aivan liian kauaksi esteistä, mikä hidastaa rataa. Joskus myös vastaisella kädellä jarrutan koiran menoa, vaikka se on menossa aivan oikeaa estettä kohti. Kepeillä viennissä voisin välillä "vetäistä" sen eka väliin, se vahvistaisi nopeaa menoa. Kokeiltiin eri ohjaustyylejä samoissa kohdissa ja huomasin, minkälainen ero niillä on. Tosi antoisa treeni ja olin itse aivan puhki treeni-illan jälkeen. Carolla hyvä vire.