Kauan odotettu kesäloma alkoi jo lauantaina, mutta vasta maanantaina 28.7. lähdettiin liikkeelle. Ensimmäisenä ajettiin Miehikkälästä Jyväskylään ja Nikon veljen perheen luokse Puuppolaan. Siellä nautittiin auringosta ja heiteltiin tytöille frisbeetä sekä potkittiin palloa. Jouduttiin myös pomppimaan trampoliinilla ja todettiin, että pikkumiehet ovat paljon parempia siinä. Caro kävi myös kokeilemassa trampoliinia :D Kaikki meni muuten hyvin, mutta kerran Pippuri-kissa ja Caro törmäsivät toisiinsa. Oltiin pihalla, kun Pippuri astelikin esille. Caro huomasi sen ja meni luokse, mutta väisti onneksi sähisevää kissaa. Itse huomasin sen ja höntäsin Vanin luokse, sillä jos se olisi huomannut kissan, joka ei väistä koiria, olisivat saattaneet silmät olla vaarassa. Niko tarrasi epähuomiossa kissaan ja otti sen syliinsä. Tajusi liian myöhään, mitä oli tekemässä. Caro oli vielä irti ja kiinnostui kissasta enemmän, kun sitä pidettiin sylissä. Kissa raapi Nikoa niin, että vasta ostettuun paitaan tuli pari reikää ja kädet menivät naarmuille. Onneksi ei tullut kuitenkaan niin syviä, että olisi jouduttu tikkailemaan. Muuten kaikki meni hyvin ja Caro pääsi moikkaamaan Anna-kaniakin. Käytiin kaupungilla shoppailemassa ja toisena iltana myös "viihteellä".  Tässä pari kuvaa tytöistä.

Caro retuutti palloa.

Vani lepäilee (pakotetusti :D )

Caro ihastui Batman-petiin.

Ai niin, nähtiinhän me myös Hannaa sekä Minjaa ja Nastjaa. Keskiviikkona ennen Viitasaarelle lähtöä käytiin tekemässä kokeenomainen (osa ALO-liikkeistä) Kortepohjan koulun kentällä ja Hanna kuvasi suorituksen. Seuraamisissa pysyi into, mutta seuraamispaikka seilaa. Lisäksi teen itse tosi töksähtävät pysähdykset, eli niitä on harjoiteltava -> vaikuttavat perusasentoihin, jotka ovat vähän edessä. Olin tosi tyytyväinen siihen intoon, millä Vani teki seuraamisia, eli ei ollut mitään haahuilua. Jes! Liikkeestä meni maahan vasta toisella käskyllä, en tiedä, mikä tökkäsi. Luoksetulossa jäi vinoon eteen, mutta hyvä perusasento. Seisominen olikin sitten outo. Pysähtyi hyvin, mutta tuli vastaan. Meni pyörimiseksi, kun yritin siitä vielä palata koiran sivulle. Öh... Kiitokset Hannalle kuvaamisesta, siinä näki videolta omia pakkoliikkeitä taas :D Mutta seuraamisen into oli MAHTAVA. Mukava oli myös tutustua Nastjaan, kun en ole sitä muuton jälkeen oikein ehtinyt nähdä. Ja Miuski on ihanin!!!