Vanin äidin, Sinnan (Yazina's Mercedes) omistaja Satu Behm (kennel Serica's) järjesti Sinnan jälkeläisille tapaamisen kotonaan Louhella. Lähdimme matkaan lauantaiaamuna puoliyhdeksän aikaan ja tavoitteena oli olla perillä puoliltapäivin. Pysähdyimme matkalla kerran,  söimme eväät Punkaharjulla ja ihastelimme kauniita harjumaisemia. Pysähdyimme myös yöpaikassamme, Korkeatupa -nimisessä majatalossa ja siellä tapasimme Päivin ja Donnan (Yazina's Velvet Rose). Vaihdoimme lämpimämpää päälle ja jatkoimme matkaa Kerimäen kaupan kautta Louhelle.

Siellä olivat paikalla jo Sinnan uusimmasta pentueesta: Heidi ja Manta (Serica's Babette), Tiia ja Ruuti (Serica's Bamir), Kati ja Minni (Serica's Bettina) sekä Riikka ja Isla (Serica's Bianca). Tästä pentueesta Satu jätti itselleen Lindan (Serica's Belinda), joka oli mukana kuten myös Sinna ja Satun muut koirat: pitkäkarvaiset colliet Kia, Sandy ja Nana sekä sheltit Mocca ja Capri. Pihalla juoksenteli myös kaksi muuta pk-colliet, yksi sheltti ja sakemanniurospentu. Vanin pentueesta mukaan pääsivät vain Donna ja paikalle myöhemmin saapuneet Outi ja Rocci (Yazina's Voodoo Master). Sinnan ensimmäisestä pentueesta ei ollut ketään paikalla.

Satun omakotitalon pihassa kävi kova hyörinä, joten päätin jättää omat koirat autoon.  Lähinnä pelotti Vanin (mahdollinen) ärhentely vieraille koirille ja pennuille. Vaihdoimme kuulumisia ja tuijottelimme pentujen revittely. Ovat kyllä hauskoja bc:n alkuja, ihmisille avoimia, vilkkaita ja jokaiselta löytyi moottoria :D Eikä niiden ulkonäkökään ole mikään paha, kunhan ensin pääsevät tuosta rimppakinttuvaiheesta yli ;) Samalla näin myös Sinnan ensimmäistä kertaa livenä... On tuolla 8-vuotiaalla äitimuorilla vahva luonne, ihmisille tosi avoin ja ystävällinen, kiipeää syliin, pusuttelee jne. Muut koirat pysyvät ruodissa, jos tämä äippä niin sanoo. Vani on mielestäni perinyt aika paljonkin äidiltään sekä ulkonäössä ja varsinkin luonteessa. Tässä muutamia kuvia Sinnasta:

Päätimme lähteä tokoilemaan läheiselle hiekkakentälle. Siellä otimme yksittäisesti muutamia liikkeitä. Vanin kanssa tehtiin käskytettynä avo-seuraaminen. Aika pitkä kaavio, mutta kontakti pysyi hyvin. Edisti hitusen koko kaavion ajan, perusasennot vähän hitaita ja käännöksissä väljyyttä. Intoa tuntui kuitenkin olevan. Nyt pitää tehdä aika vaihtelevia seuraamisia ja namilla nopeuttaa noita perusasentoja. Lisäksi se oikea paikka pitäisi löytyä lyhyillä seuraamispätkillä. Lisäksi alo-luoksetulo. Ekalla lähti perään... hmmm. Aika paljon oli virtaa, joten saattoi olla siitä kiinni. Eteen istuminen hiukka vino, mutta tiivis. Nyt kun olen saanut sen tiiviiksi, niin pomppaa vinoon. Jatketaan harjoittelua.

Tein myös Caron kanssa voi-luoksetulon. Ensimmäisellä kerralla ei reagoinut kahteen ensimmäiseen tänne-käskyyn, vaan makasi maassa. Juuri ennen tänne-käskyä pamahti jossain, joten johtui siitä. Kolmannella lähti tulemaan, muttei reagoinut käsimerkkiin (katseli siihen suuntaan, mistä pauke tuli), annoin tulla läpi. Toisella teki hyvät stopit. Sain ohjeeksi harjoitella käsimerkin + suullisen käskyn oikea-aikaisuutta. Nyt ne tulee merkkeihin nähden, miten sattuu. Niinpä niin, en osaa edelleenkään katsoa tätä...

Sitten tehtiin ruutua. Ekaksi Caron kanssa, Satu teki ruudun. Oli muuten ensimmäinen vieraan tekemä ruutu puoleen vuoteen. Vein sinne kosketusalustan, hienosti löytyi. Teki nopeita ruutuun menoja, ja meni maahan. Ainoa ongelma on se, että Caro menee suoraan maahan, kun koskettaa alustaa. Olisi pitänyt opettaa seisomaan, nythän liike menee nollille, jos menee ruudun ulkopuolella makaamaan. Jos seisoisi, sen pystyisi vielä ohjaamaan uudelleen ruutuun. Tämä pitää nyt muuttaa. Vanilla tein ekan ruudun niin, että siellä oli lelu odottamassa. Etenee vauhdilla, mutta eihän sitä saa noin stopattua ruutuun. Joten sain ohjeeksi sen, että pidän itse lelun ja käyn taputtamassa ruutua. Tein niin, ja Vani sinkosi ruutuun ja hihkaisin sille "hyvä" oikealla kohdalla. Kääntyi minua kohden, mutten osannut palkita oikeassa kohdassa. Toisessa meni paremmin, palkkasin heittämällä lelun. Tällä tavalla päästiin mukavasti alkuun, tuntuu olevan hyvä tyyli.

Lisäksi katsottiin noutoja ja kaukokäskyjä. Caro teki upeita noutoja ja Vani haki kerran innokkaasti kapulan, mistä palkka. Ei otettu uusiksi, ettei ala sitä ihme häröilyä. Carolla m-s vaihtoja eikä mitään ongelmia. Vanin kanssa haettiin tekniikkaa. Molemmat tytöt olivat tosi hyvässä vireessä eikä Carokaan jäänyt pälyilymään, vaikka jossakin pari kertaa pamahti. Siitä täytyy olla onnellinen :D En saanut kunnollisia kuvia tokoilusta, mutta toivottavasti joltakin muulta löytyy parempia. Lisäilen niitä sitten tähän tarinaan.

Mentiin tokoilun jälkeen syömään ja sen jälkeen Satu näytti koiran trimmaamista Sinnan avulla. Saatiin hienoja vinkkejä harjaamiseen sekä tassujen ja korvien trimmaamiseen. Tämän jälkeen paikalle saapuivat myös Outi ja Rocci. Olipas Vanin veikasta kasvanut mahtava jätkä. Suuri ja komea. Lähdettiin koko poppoo läheisellä pellolle, missä tehtiin makkararuutuja. Kokeilin Vanille lyhyttä makkarajälkeä, nenä tuhisi kovasti, mutta tätä pitäisi tehdä tavoitteellisemmin, että alkaisi tajuta homman jujun. Tai yksinkertaisesti harventaa namien paikkaa, koska etsii tarkasti ja tunnollisesti. Makkararuutujen jälkeen pääsivät koirat poseeraamaan, Tiia otti kuvia, joten toivottavasti Vanskusta saadaan uusia seisomakuvia.

Sitten ihasteltiin kunnolla Roccia. Samankaltainen luonne silläkin on kuin Vanilla. Kiitokset Outille ja Roccille sekä muulle poppoolle, että jaksoitte piipahtaa paikalla. Alla muutamia kuvia jätkästä (ja siitä siskon kera):

Tämän jälkeen saunottiin ja pikkuhiljaa porukka väheni pihasta. Ilta kääntyi jo yöksi, kun lähdettiin pois. Satun kanssa juteltiin luonnetestistä, Sinnan luonteesta, Satun kasvateista jne. Oli todella ihanaa, vaikkakin väsyneinä ajettiin majapaikkaan. Siellä koirat vetäytyivät suoraan nukkumaan, taisi olla mukava päivä.

Sunnuntaina ylös puoli yhdeksän aikaan ja majatalon aamupalalle. Ja jälleen Kerimäen, nyt R-kioskin kautta Louhelle. Siellä mentiin porukalla läheisen kaupan pihalle treenaamaan näyttelykäyttäytymistä. Nyt mukana olivat enää meidän lisäksi Päivi ja Donna, Heidi ja Manta sekä Kati ja Minni. Satu otti pk-collie Kian mukaan. Satu juoksutti ensin meitä samaan aikaan. Kaikkien hännät nousivat ja kuulemma saisi olla enemmän draivia takaliikkeissä. Sitten jokainen erikseen. Vani kesti aika hyvin käsittelyn, vähän meinasi kääntää päätä ja peruuttaa, mutta palasi heti takaisin. Sitten tehtiin kolmio, edes takaiset liikkeet ja ympärää. Hännän saa kuulemma opetettua hyvin pysymään alhaalla... Vani kuulemma rollaa etujaloilla, eli ne löysät ranteet näkyvät sillä tavoin. Takajalkoihin saatiin potkua, kun vauhti lisääntyi. Nyt pitää tehdä tuosta näyttelyjuoksemista kiva asia niin, että häntä pysyy alhaalla. Seisottaminen sujui hienosti. Samalla saatiin tukku käyttökelpoisia vinkkejä näyttelyesittämiseen, siihen, kuinka näyttää koiran hyviä puolia ja kuinka tuomari kannattaa huomioida esitettäessä. Näillä on hyvä jatkaa...

Samalla myös mietittin Vanin kohdalla tokoa, eli luoksetulon stoppia sekä juteltiin paikkamakuusta.

Sitten olikin jäähyväisten aika. Vani pääsi vielä poseeraamaan äitinsä kanssa:

Tässä kolme eri aikakautta: Manta, Sinna ja Vani.

Ja jäljellä olleet osallistujat pääsivät yhteiskuvaan.

Donna, Minni, Manta, Vani ja Caro.

Ja olihan niitä ihmisiäkin mukana ;D Eli vasemmalta:

Päivi ja Donna, Kati ja Minni, Heidi ja Manta, minä, Vani ja Caro sekä Satu ja Linda.

Kiitokset kaikille mukavasta tapaamisesta! Yritetään järkätä samanlainen ensi vuonnakin ja vieläkin suuremmalla porukalle. Kyllä Sinnalla on hienoja jälkeläisiä.... tulta ja tappuraa!!!