Anteeksi, että viime päivityksestä on kulunut näin paljon aikaa. Muuttohässäkkä on vienyt kaiken ylimääräisen ajan ja sen vuoksi en ole ehtinyt edes istua tietokoneella. Ollaan käyty treenaamassa, pääsiassa agia, mutta nyt en enää kunnolla muista mitä olemme tehneet. Mutta tässä pääpiirteittäin.

Viikko 39 meni siis tavaroita pakatessa. Vein pikkuhiljaa muuttolaatikoita Lappeenrannassa uuteen kämppään aina töiden jälkeen. Lauantaina 27.9. tein viimeisiä siivouksia ennen kuin vanhempani tulivat apuun. Sitten ajoimme kahden auton letkalla Lappeenrantaan ja jätimme ensimmäisen kuorman Lappeenrantaan. Sinne tulivat myös Nikon vanhemmat ja purimme pakettiauton kyydistä astianpesukoneen. Jes, ei enää astioita tiskipöydällä ;) Söimme Hesellä ja jatkoimme kolmen auton letkalla Miehikkälään takaisin. Siellä kaksi autoa täyteen tavaraa, minä jäin Nikon äidin kanssa siivoamaan. Tytöt pysyttelivät myös vanhalla asunnolla. Saimme paikat puhtaaksi ja ajoimme täyden auton Lappeenrantaan. Nyt lähtivät tytötkin mukaan, joutuivat matkustamaan etupenkillä jalkatilassa, kun takakontissa matkusti vitriinikaappi :) Perillä kauheata touhotusta, kun akat tutustuivat kämppään. Aika nopeasti alkoivat makoilla, kun tajusivat tuttujen tavaroiden olevan ympärillä. Viimeinen kuorma Miehikkälästä tuli yhdeksän aikaan illalla uuteen kotiin. Kylläpä väsytti!

Sunnuntaiaamuna 28.9. touhusivat asunnolla meidän lisäksi molempien vanhemmat. Saatiin ikkunat pestyä, verhot paikalleen yms. Myös olohuoneen huonekalut löysivät paikkansa. Ainoa harmistus oli se, ettei tilaamamme sohva löytänyt vielä lauantaina perille, vaan siirtyi keskiviikolle. Joskus myöhään iltapäivällä jäimme nelistään uuteen kotiin, olipa ihana tunne, kun kaikki tavarat olivat yhdessä paikkaa.

Vani pääsi agiliitämään maanantaina 29.9. Meni treeni vähän persiilleen, kun teimme harkkaesteitä ja samaan aikaan Reetta meni varsinaista rataa bcn Vinkan kanssa. Vani kävi liian kuumana, ja lähti käsistä. Meni äristen Vinkan luokse ja akat pölistelivät karvojaan. Ei mitään pahempaa sattunut, mutta oma luottamus Vaniin sai taas kolhuja.

Kävimme raviradalla agiliitämässä myös torstaina 2.10. Ja taas Vani karkasi käsistä, nyt taas aussi Oonan päälle. Voihan hemmetti! Jälkeenpäin aloin miettiä, että Vani on ollut viime aikoina vähemmällä lenkityksellä ja pääasiassa lenkkejä ollaan tehty remmissä -> muutto on vienyt mehut enkä ole uudessa asuinympäristössä uskaltanut päästää irti. Vanilla taitaa olla niin paljon virtaa, mikä sen pitäisi päästä purkamaan. Nyt olen tehnyt agitreenejä ennen lämmittelyn hihnassa, enkä ole tehnyt esimerkiksi puolen tunnin kepin heittelyä tms. ennen treenejä. Ehkä Vanilla ei olisi niin paljon kiinnostusta / aikaa katsella muita, kun olisi enemmän purkanut itseään... Testasin asiaa lauantain 4.10. treeneissä ja se toimi. Eli ennen treeniä kävimme lenkillä ja heittelin Vanskulle keppiä noin 20 minuutin ajan. Kävi kuumana, muttei sinkoillut mihinkään.

Lisäksi tytöt kävivät Suvi Miettisen hierottavana perjantaina 3.10. Carolla oli vain vähän jumeja, lähinnä takapäässä. Vanilla enemmänkin hartioissa, selässä ja takareisissä, mutta ne lähtivät aukemaan, eli ei tullut agikieltoja tms. Itsellenikin varasin hierojan parin viikon päähän :) Lauantaina 4.10 tosiaan kävin Vanin kanssa agiliitelemässä. Sunnuntaina 5.10. menimme turhan aikaisin agikentälle, joten tein pitemmät pätkät tokoa molempien kanssa. Agia lyhyttä pätkää.

Kiteyttäen voisin sanoa viime aikoina vahvistuneista asioista:

Vani kestää takaaleikkaukset hypyillä, ohjautuu paremmin, ei arastele keinua tai puomia. Tokossa puolestaan luoksetulon stoppi on mennyt eteenpäin, liikkeestä maahanmenossa ja seisomisessa kestää hienosti taakse menon.

Carolla agiin tullut intoa / nopeutta, varsinkin kepit bueno -> namipurkki odottaa radan lopussa :) Tokossa iloista tekemistä, mitä on haettu pitkään. Kaukoissa m-s loistava! Myös luoksetulon stoppi varma. Seuraamista tehty aika lailla namivedätyksellä, että vahvistuisi se paikka.

Mitähän muuta? Ollaan tutustuttu uuteen asuinympäristöön. Tänä aamuna käytiin melkein tunnin lenkki ja löydettiin kiva paikka, missä voi pitää rauhallisin mielin koiria vapaana. Tytöt ovat kotiutuneet mukavasti uuteen asuntoon, jäävät rauhallisesti yksin. Haukkumista ei olla kuultu kuin kerran ja sekin sen vuoksi, että korjausmies yritti mennä sisälle ilman ennakkovaroitusta. Oli kuitenkin jättänyt menemättä ja jätti lapun ovelle. Onneksi Niko meni käymään kotona, eli koirat eivät ehtineet haukkua kuin muutaman minuutin.