Minulla on iltavuoroviikko meneillään, joten uhmattiin puolen päivän aikaan tuulta ja sadetta, ja lähdettiin raviradan parkkiksella tokoilemaan. Paikalle saapui myös Johanna bc-poikien, Bossen ja Sampan kanssa.

Vanin kanssa seuraamista käskytettynä: alussa paikka seilasi sivusuunnassa, ei tainnut oikein tajuta, että nyt ollaan tekemässäkin jotain. Käytin kättä vähän taskulla ja sain sillä kontaktin, sitten lähti homma toimimaan. Hiukan jopa painoi jalkaa, käännökset tiiviitä, perusasennot tulivat nopeasti. Jäi hyvä mieli tästä! Pitää vaan ennen koetta muistaa herätellä Vani seuraamiseen, eli ei suoraan autosta suorittamaan.

Molemmat jättävät: Hienoja!

Tässä välissä Vani autoon hetkeksi. Sitten kokeiltiin kaukoja: Vani haisteli maata eikä katsellutkaan minua, ei toiminut kuin lyhyeltä matkalta (-> käsi "nostaa" istumaan), ei nouse pitkältä matkalta istumaan. Tarvitsee siis varmuutta.

Luoksetulo: Ekalla kerralla stoppasi pienen hiipimisen jälkeen, ei ollut takapalkkaa, vaan nami kädessä. Toisella kerralla meni läpijuoksuksi, koska annoin vääränlaisen käsimerkin. Annoin oikean käsimerkin lähellä itseäni ja silloin toimi.

Nouto: Johanna pyysi näyttämään meidän katastrofaalista noutoa (sitä kun olen viime aikoina vinkunut). Hän antoi myös oman kapulan, eli ei käytetty omaa. Vani haki innolla ensimmäisen kapulan, jäi seisomaan eteen ja luovutti kuitenkin käsiin. Toinen kapula oli liian painava ja nouto meni riekkumiseksi = Vani kaivoi maata kapulan ympäriltä ja yritti nostaa sitä, oli liiiian painava. Toi kuitenkin minua kohden, mutta pudotti maahan. Päätin ottaa vielä kerran sillä ensimmäisellä kapulalla, pikkainen pelko oli persiiissä että nyt kosahtaa. Mutta ei! Vani haki kapulan, toi sen eteen ja luovutti istualtaan!!!! :D Vähän mä olin ylpeä. Aloin tässä kotona miettiä, että syynä voi olla se, että Johannan kapulassa oli isommat laipat. Pitää varmaan käydä hakemassa vielä tuollainen kapula kotiin. Harjoiteltavaa on myös siinä, että Vani pysyy vierellä tarpeeksi pitkään.

Eihän nuo kaikki liikkeet menneet ihan putkeen, mutta olen äärimmäisen onnellinen tuosta noudosta. Oma noutokapula oli kylläkin eilen aamulenkillä mukana ja Vani riehui sen kanssa. Ehkä se tajusi, ettei kapula olekaan niin paha! Lisäksi Vani teki töitä hienolla ilmeellä ja innolla. Silloin sallin pikkuvirheet ;D

Kotona Vani teki vielä estehyppyä: Bueno!

Caron kanssa tehtiin myös seuraaminen käskytettynä: Silläkin alussa haahuilua, jätätti ja sivusuunnassa löysyyttä. Sivulle liikkumisten yhteydessä tajusi, että nythään ollaan tekemässä töitä ja terävöityi. Sitten tuli nättiä seuraamista: käännökset / täyskäännökset nopeita, hieno kontakti jne. Carokin pitää herätellä ennen seuraamista. Ja aika pitkä seuraaminen oli ja se vain parantui loppua kohden.

Sitten kokeiltiin luoksetuloa: Ensimmäinen meni läpijuoksuksi, Caro pudisteli turkkiaan jne. Ainoa käsky, johon reagoi oli se tänne -käsky ja luoksehan se tuli :) Toisella molemmat stopit hiukan hitaita, mutta teki kuitenkin.

Caron kanssa ei tehty muuta, sitä ei oikein innostanut kauheassa syysmyräkässä tekeminen. Näytti, että koko pikkukoira lähtee tuulen mukana lentoon. Katsotaan, josko huomenaamulla keli olisi vähän parempi... Kiitokset vielä Johannalle treeniseurasta!