Lähdettiin vielä illalla miun työpaikan parkkipaikalle tokoilemaan. Se on tosi hyvä paikka treenaamiseen, kun ion tilaa ympärillä ja parkkipaikka on aurattu ja valaistu.

Ekaksi Caron kanssa ruutua: ensimmäinen lähetys noin 15 metristä, hieman haahuili ruudussa (haisteli kulmamerkit eikä mennyt maate ensimmäisellä). Uusi lähetys, ja alkoi toimia. Kolmannella kerralla käskytin maahan myöhään, Caro ehti ruudun takareunan yli. Sitten kokeilin 30 metristä, sinkosi tosi kovaa, mutta ekalla kerralla meni hitaasti maahan. Sitten (muistaakseni) kolme lähetystä pitkältä matkalta, kaikki onnistuivat. Lopuksi vielä tein kosketusalustalla lähetyksiä ruutuun tosi läheltä. Ok, maahanmeno on nopea. Tehtiin myös pari kertaa ruudun loppuosaa, eli se seuraaminen. Tulee lujaa luokse, seuraaminen saisi olla tiivimpää.

Sitten seuraamisen pariin: tein pitkää pätkää, mukana käännöksiä oikealle ja vasemmalle, täyskäännöksiä sekä juoksuosuus ja hidasosuus. Nättiä menoa. Vasemmalle käännös on parilla ensimmäisellä kerralla yleensä vähän väljempi, mutta sitten tiivistyy. Luultavasti teen itsekin käännökset paremmin, kun pääsen "vauhtiin" :) Tässä vaiheessa seuraaminen keskeytyi, kun työkaveri jäi juttelemaan. Caro oli paikkamakuussa hetken (sillä aikaa kun vaihdettiin kuulumisia...)

Päätin tehdä istumisen: Ok.

Ja sitten vielä seuraamista: askelia eteen ja oikealle sekä täyskäännöksiä paikallaan. Nyt harjoittelun alle on otettava siirtymä vasemmalle sekä peruutusta hiottava. Muut osa-alueet ok.

Pari noutoa myös: ensimmäinen kisanomaisena. Tuuppasi kapulaa hiukan jaloillaan, muuten ok. Toisella kerralla juoksin karkuun -> Caro saisi tulla vieläkin suoraviivaisemmin luovuttamaan kapulan. Tulee nyt kyllä laukalla, mutta sillein humputellen :D

Lopuksi tehtiin myös kaukoja. Samalla mallilla kuin toissapäivänä.

---

Sitten Caro autoon ja Vani kehiin. Vanin kanssa aloitin myös ruudulla, tai oikeastaan kosketusalustalla. Olen opettanut Vanille kosketusalustaa, nyt ollaan siinä vaiheessa, että Vani koskee alustaa kuonolla ja kääntyy minua kohden. Tätä harjoiteltiin pihalla ruutumerkkien keskellä. Hyvin on alkanut tajuta homman nimen, ja intoa piisaa.

Sitten noutoa: ekalla kerralla otin Vanin sivulle ja heitin kapulaa. Haki hyvin, luovutus ihan ok. Hitaanlaisesti tuli luokse, joten päätin tehdä seuraavan niin, että juoksen karkuun. Tiputti kapulan matkalle, meni käskystä hakemaan, mutta tiputti sitten miun edessä. Käskin ottaa kapulan, toi jalkojen luokse ja tiputti. Sitten härnäsin kapulalla ja annoin varastaa kapulalle, nyt luovutuskin toimi. Selvästi ei kannata liikaa ottaa, kun vieläkin on vähän epävarmuutta kapulan kanssa. Mutta mistään hyiyökällökapulajutusta ei ole enää kyse. Mielellään tekee pitoharjoituksia, on vain harjoitus pidettävä lyhyenä ja SELKEÄNÄ.

Noudon jälkeen revittiin motskua, ja otin lennosta seuraamista (motsku kainalossa). Kivan näköistä menoa noin, vire nousee hyvin. Tällaisia leikkimis-lennosta seuraamaan -pätkiä tehtiin muutama.

Jättäviä tein niin, että vedätin namilla. Ennen liikkeelle lähtöä kuiskailin, "kohta maate" ja "kohta ootellaan". Katsotaan, tulisiko näistä niitä virittelysanoja jättäviin. Molemmat kyllä toimivat, ei mitään epävarmuutta. Lisäksi tein jättöjä myös juoksusta (samalla treenasin namin avulla seuraamisen juoksuosuutta), ja ihme kyllä: molemmat jätöt toimivat myös juoksusta! Rupesin miettimään sitä, että jos peruuttelisin juosten ja antaisin odota-käskyä (eli meillä seisomiskäskyä) siitä. Saisikohan sen siirrettyä luoksetuloon.

Luoksetuloja teimme tänään sekä namilla ja lelulla ilman stoppeja. Haetaan tähän nyt vielä enemmän vauhtia, ja sitten mietitään, miten saataisiin se stoppi toimimaan.

---

Molemmat tekivät paikkamakuun samaan aikaan. Ensin laitoin Caron maahan ja sitten Vanin. Menin auton taakse piiloon, kuikuilin neitejä ikkunan läpi. Vani pysyi samassa asennossa, kerran haisteli etutassujen kohdalta maata, kielsin siitä. Carolla pyöri hiukan pää, koska kuului ihmeellisiä paukahduksia. Ei kuitenkaan näyttänyt yhtään siltä, että olisi noussut. Asento oli koko ajan sama. Aikaa taisi mennä parisen minuuttia (vähintään).

Sen jälkeen palkkasin Vanin ja käskytin istumaan, mutta jätin paikalla istumiseen. Sama homma Carolle. Paikkaistumisharjoituksen tein niin, että olin itse näkyvillä. Caro istui kuin tatti, Vani liikutteli etutassujaan parempaan asentoon. Muuten ok. Aikaa meni noin minuutti.