Jätin Caron kotiin toipumaan, eli meidän treenitauko agissa jatkuu vielä. Verta ei ole tullut pisun mukana eilisen iltapäivän jälkeen. En halua kuitenkaan rasittaa pikkuista, koska kipuja on varmasti (neiti osaa vaan peittää ne niin hyvin).

Vanin kanssa pääsin kuitenkin korkkaamaan LAU:n uuden agihallin. Sami oli tehnyt meille radan, joka löytyy täältä. Neiti lämpeni nollasta sataan sekunnin sadasosassa, kun tajusi agiesteet. Joo, meidän ei tarvitse nostattaa kierroksia. Ne näyttävät nousevan ihan itsestään. Lähdössä sain Vanin pysymään jollain tapaa, suuremmaksi ongelmaksi nousi tuon kakkos- ja kolmosesteen väli. Vani hyppäsi kakkosen tosi hyvin, mutta aina kaartoi vasemman kautta tuon kolmosen ohi. En saanut sitä kääntymään ekalla radalla ollenkaan kolmoselle. Sen jälkeen kulkikin hyvin. Ekalla kerralla valssasin putken ja A:n välillä, otti A:n kontaktin, kun näytin kädellä. Hienosti irtosi toiseen putkeen, jossa leikkasin kepeille. Ennen keppejä pysäytin, palkkasin ja sitten jatkettiin kepit (joiden päässä palkka). Jäin kasiesteellä radan ulkokehälle, takaaleikkaus putkelle onnistui. Sitten en malttanut odottaa koiraa tuolla putken jälkeen (pimeä takaaleikkaus). Vasemmalla kädellä olisi pitänyt ottaa koira haltuun heti putken jälkeen, mutta hutiloin ja Vani ohitti kymppiesteen. Otettiin uudelleen kepeiltä ja sitten loppu hienosti. Toisella kerralla meni hienosti, ainoastaan kepit jouduttiin ottamaan uusiksi.

Ihan kiva alku neljän kuukauden tauon jälkeen! Vani kylläkin kihisi kuumana kuin keitetty vesi ja kiljukaulabeecee tuli esille.

Toinen rata tehtiin tämä päinvastaisessa järjestyksessä. Nyt sain Vanin käännettyä kolmannelle esteelle. Stoppasin oman vauhdin kokonaan, otin kunnon käskyllä haltuun ja valssasin samalla putkelle. Sitten kepeille asti ok. Kepit siis erikseen namilla. Hienosti irtosi takaaleikkauksella putkeen. A:n kontakti oli ihan ok, mutta näitä pitää hioa. Putkeen irtosi hyvin, mutta sitten tuli sählinkiä. Minun piti olla jo ottamassa koiraa vastaan tuolla 10 esteellä, mutta en ehtinyt. 10 esteen jälkeen oli suorassa linjassa vielä toisella radalla yksi hyppy. Sami käski ottamaan uusiksi A:n jälkeen. Käytin putkelle viennissä vastakkaista kättä, mikä toimi paremmin. Sitten leikkasin ottamaan vastaan putken toisesta päästä ja jäin ikään kuin radan keskelle ohjaamaan. Kymppiesteen jälkeen otin taas oikean käden käyttöön, jolla ohjaus seuraavan esteen yli ja sitten noi kaksi viimeistä. Mageeta, ellen sanoisi! Vanihan ohjautui.

Hyvä fiilis jäi tästä! Seuraavia asioita on harjoiteltava: lähdössä pysyminen, kontaktit ja kepit kuntoon. Sen lisäksi ohjaajan on rauhoituttava, sillä allekirjoittanut ehtii kyllä ohjaamaan ilman tarvetta suurempaan hätäilyyn. Näiden lisäksi otetaan kyllä Vanin kanssa äänettömyysjutut mukaan, eli kahdestaan harjoitellessa meno loppuu, jos tuo kiljukaulabeecee alkaa saada vallan. Mie en jaksa kuunnella tuollaista älämölöä :D Välillä tuntuu, että keskittyminenkin menee tuohon ääntelyyn. Ei ole Vani aikaisemmin näin paljon huutanut, olisiko pitkällä tauolla kenties osuutta asiaan?! Onpa neiti ainakin syttynyt tähän lajiin...