Agitreenit molempien kanssa. Minulla ei ole nyt piirroksia kummankaan radoista, joten tyydyn sanomaan vain muutamia huomioita.

Caro toimi jälleen hyvin. Oli aikamoisia kieputuspätkiä, missä välissävetoja, takaakiertoja yms. Pelittää hyvin. Kontaktit myös kunnossa ja kepit löytyivät aina. Perusmenoa siis! Caron kanssa on aina niin mukavaa tuo agi.

Vanin kanssa menikin sitten eka rata vääntämiseksi. Tarkoituksena oli, että menen ensimmäisen esteen taakse, kutsun koiran ja käännän sylkkärillä sitä seuraavalle esteelle. No, neiti kun ei pysynyt sitten millään siellä ekan esteen takana. Jouduin palauttamaan sitä takaisin, mikä nostattaa kierroksia sekä koiralla että ohjaajalla. Tätä jankattiin jonkin aikaa ja sitten nappaisin neitiä kyljestä. Vani päätti kiljahtaa oikean teatterihuudahduksen ja sen jälkeen se kyllä pysyi ekan esteen takana. Kun kutsuin sitä, niin neiti joko alitti tai ohitti sen ensimmäisen esteen. ÄSH! Saatiin ehkä yksi onnistunut toisto hirveän vääntämisen jälkeen. Olin valmis jo heittämään hanskat tiskiin, kun alkoi ottaa niin pahasti päähän.

Seuraavalle radanpätkälle meidät kutsuttiin ekana ja sitten saimme lähteä samaan aikaan liikkeelle. Ja rupesihan se neiti toimimaan. Ei mitään pöllöilyä, vaan kohtuullisen hallittua menoa. Sovittiin kouluttajan kanssa, että ensi kerrallakin lähdemme liikkeelle samaan aikaan. Turha minun on vääntää tuon kanssa siitä, saako se nyt hypätä ekan esteen vai ei. Sitä harjoittelemme kahdestaan. Tästä toisesta pätkästä jäi hyvä fiilis, ja hehkutus: Vani tekee kepit itsenäisesti Cool