Torstaina pakkasin tytöt ja tavarat autoon. Lähdin tyttöjen kanssa käymään sukulaisten luona Hämeenlinnassa, kun Nikolla oli töitä koko juhannuksen enkä jaksanut jäädä kotiin kökkimään. Torstaina lähdimme matkaan puoli viiden aikaan iltapäivällä, ja perillä olimme kahdeksan aikaan. Matka meni muuten ihan ok, mutta Lahdessa ja Hollolassa sekoilin vähän reitin kanssa  Hyvin kuitenkin selvittiin... Menimme aikaisin nukkumaan, kun kummillani oli vielä yötöitä edessä. Paistoimme vain pikaisesti makkarat ja vaihdoimme kuulumisia. Tytöt tutustuivat siinä samalla uuteen paikkaan. Caro on käynyt kerran aikaisemmin Hämeenlinnassa, mutta Vani ei. Sänky kutsui siis jo puoli yhdentoista aikaan...

Perjantai meni rentoutuessa, ja valitettavan kylmässä + sateisessa säässä. Yöksi onneksi sääkin parani. Grillailimme pihalla aamuyöhön saakka, ja tytöt olivat myös pihalla meidän kanssa. Vanille heiteltiin vähän palloa, mutta varovaisesti ettei kroppaan satu. Molemmat pysyttelivät hienosti pihalla ja saivat olla irtikin. Päivällä kävin myös uittamassa koiruuksia läheisellä rannalla.

Lauantaina kävimme iltapäivästä pitkällä lenkillä Aulangolla, kiersimme Joutsenlammen ja ihailimme kauniita maisemia. Matkan varrella piti myös ylittää rautatiesilta, Vani katseli paljon alla olleeseen järveen. Sillä on kai jonkinlainen korkean paikan kammo, kun tuollaiset paikat hieman ihmetyttävät. Se menee kyllä reippaasti eteenpäin, mutta välillä kyyristyy ja katselee alaspäin...

Kaiken kaikkiaan tytöt olivat vieraassa paikassa kiltisti, olivat onnellisia, kun saivat vain olla, uida ja höpsötellä. Lisäksi ne saivat paljon rapsutuksia ja uusia tuttavuuksia. Emmi-kissan annoimme olla rauhassa ja pidimme huolen siitä, etteivät tytöt ja kissa pääse kohtaamaan. Hyvin se onnistuikin, ei ole järkeä aiheuttaa 18-vuotiaalle kissalle ylimääräisiä sydämentykytyksiä... Sunnuntaina lähdimme heti aamusta kohti Lappeenrantaa. Minun piti olla hakemassa Niko Vaalimaalta kello 14 aikaan. Ajoimme yhdellä pysähdyksellä Virolahdelle saakka, ja ehdimme käydä vielä Miehikkälän hiekkamontuilla pikaisesti. Caro ja Vani olivat aivan ihmeissään, kun olivat yhtäkkiä tutulla ja ihanalla lenkkipaikalla. Kotiin päästyä molemmat rojahtivat nukkumaan ja piti itsekin ottaa parin tunnin päiväunet