Yhteensä yli 1430 kilometriä ja neljä väsynyttä matkaajaa. Palasimme tänään, eli 4. heinäkuuta takaisin Lappeenrantaan. Ajoimme päivän aikana Kinnulasta Lappeenrantaan, ja matkaa kertyi 431 kilometriä. Huh! Nyt lattialla makaa kaksi koiraa, jotka eivät jaksa kauheasti liikuskella. Väsy on myös itsellä!Mukavaa oli

***

3.7. Kannonkosken mätsärissä. Huomasin jo alkuviikosta ilmoituksen Kannonkoskella järjestettävästä mätsäristä. Sinne on matkaa Kinnulasta alle 50 kilometriä, joten päätimme lähteä. Päivällä puunasin hiukan tyttöjä, eli leikkasin korva- ja tassukarvat, kynnet sekä harjasin molemmat. Ilmoitin Caron pienten luokkaan ja Vanin isoihin. Caro aloitti, sillä oli parina pomeranian. Huomasin, etten ole kunnolla opettanut Carolle seisomista ja se meinasi istua. Sain sen kuitenkin tajuamaan, että seisomista haen. Nätisti antoi käsitellä itseään ja juoksi ok. Lopulta Carolle punainen nauha. Punaisten kehässä Caro seisoi jo paremmin. Sijoituimme toiseksi kääpiöpinserin taakse ja Caro sai pussillisen palkintoja.

Sen jälkeen odottelimme Vanin vuoroa, mikä oli isojen viimeisenä. Vani sai vastaansa huskyn. Jotain temppuilua oli Vanillakin aluksi seisomisen kanssa, mutta rauhoittui sitten. Taidetaan olla molemmat vähän liikaa kesälomaterässä J Vani nosteli häntäänsä juostessa, siitä ei kuitenkaan mätsärissä rankaistu. Tuomari mietti pitkään ja lopulta Vanillekin punainen nauha, husky oli hieman arempi ja se pudotti siniselle nauhalle. Punaisten kehässä Vani kuunteli hyvin ja jaksoi seistä paikallaan piiiitkään, kun tuomari teki päätöstään. Lopulta Vanillekin toinen sija suomenlapinkoiran taakse ja pussillinen palkintoja. Olipa mukava reissu, varsinkin, kun tytöt käyttäytyivät mallikkaasti paikalla eikä mitään rähinöitä ollut. Mukava tapa viettää kesälomalla aikaa ;)

***

2.7. Joen valtiaat. Lähdimme soutelemaan tyttöjen kanssa. Neidit puettiin pelastusliiveihin. Järvellä tuuli kovasti, mutta siitä huolimatta kävimme soutelemassa lenkin. Sitten palasimme takaisin joelle, missä päästimme tytöt uimaan. Ne uivat veneen perässä, nousivat rantaan ja juoksivat upottavassa heinikossa joen varrella, vaihtoivat välillä toiselle puolelle jokea ja välillä pistivät hirmuiset rallit pystyyn. Voin sanoa, että niillä oli oikeasti hauskaa.  Ei voinut olla hymyilemättä. Molemmat olivat tosi väsyneitä, kun tulimme takaisin talolle.

***

1.7. Onnea 5-vuotias Caro!!! Caro täytti tänään viisi vuotta. Minun pikkuinen kettu  Päivä meni Puuppolassa lasten vahtina, ja iltapäivällä suuntasimme Viitasaaren kautta Kinnulaan ja mökille. Illalla Caron synttäreitä juhlistettiin herkkujen kera. Sitä ennen myös tokoilimme.

Caron kanssa keskityin seuraamisen alkuun, eli alkuvirittelyyn ja siihen, että palkkasin heti seuraamisen alussa. Caron seuraaminen parantuu yleensä alun jälkeen, joten nyt on saatava intensiivisyyttä alkuunkin. Samalla hain myös oikeaa perusasentoa. Tämän lisäksi Caro teki pari vauhtinoutoa ja kaukojen m-s -vaihtoa.

Vanin kanssa hain kontaktia perusasennossa ja parin askeleen seuraamisessa. Samalla pyrin pitämään palkan paikan oikeassa kohdassa, että perusasennon paikka vahvistuisi.  Luoksetulon stoppia namia nakkelemalla. Myös seisomista vahvistin.

Puuppolan Pippuri-kissa.

***

30.6. Training Tracks -yksityistunti. Aamupäivällä ajelimme Jyväskylään. Olin varannut molemmille tytöille yksityistunnin Hanna Helmiseltä (Training Tracks). Paikkana oli Kennelkerhon kenttä Aholaidassa ja helteinen sää. Onneksi tytöt jaksoivat hienosti kuumuudesta huolimatta ja oli kyllä antoisa reipas kaksituntinen. Tein Caron kanssa kaikki VOI-liikkeet ja Vanin kanssa AVO-liikkeet, sen jälkeen purimme tehdyt asiat. Tuli todella hyviä vinkkejä, pitääpä katsella mahtuisiko mukaan Training Tracks -koulutuspäiville syksyllä. Silloin voisi tsekata, miten liikkeet ovat kehittyneet.

Koulutuksen jälkeen pyörähdimme pikaisesti Jyväskylän keskustassa, minkä jälkeen suuntasimme majapaikkaan Palokkaan. Illalla lähdin vielä tyttöjen kanssa Haukanniemeen ja lenkille Hannan, Minjan ja Nastjan kanssa. Olipa mukava nähdä pitkästä aikaa! Vani ja Minja ottivat yhteen, minkä jälkeen hihna kutsui Vania. Muuten lenkki sujui mainiosti. Kiitokset Hanna!

***

29.6. Kalliolle kukkulalle. Lähdimme Koljat -nimisille kallioille tyttöjen kanssa. Vanin pidin varmuuden vuoksi hihnassa, koska maasto oli aika ajoin vaikeaa ja tuo on välillä sellainen höyrypää, ettei malta katsoa eteensä. Caro kieri hurjana sammaleissa ja kiipeili hienosti isojen lohkareiden päälle. Myös Vani keskittyi liikkumiseen ja pääsi meidän mukana joka paikkaan. Kiipesimme Koljatin päälle ja olipa upeat näköalat. Takaisin tullessa pysähdyimme laavulle, missä Vanikin pääsi irti ja uimaan. Molemmat uivat innoissaan, kun oli niin kuuma. Loppumatkan sai Vanikin olla irti ja hirmuiset rallit nuo pistiväkin pystyyn. Kuvat kertovat enemmän kuin sanat riittävät kertomaan…

***

28.6. Moottoripyöräilyä ja tokoilua. Jätimme tytöt hoitoon ja lähdimme ajelemaan moottoripyörällä. Kilometrejä kertyi yli 200, kun ajelimme keskisen Suomen ja vähän Keski-Pohjanmaankin teitä pitkin. Vitsit, miten mahtavia maisemia sattui matkan varralle. Ja ne tuoksut ;) Illalla innostuin vielä tokoilemaan läheisellä hiekkakentällä.

Caro aloitti ruudulla. Nyt kävin näyttämässä ruudun ekaksi, ja löytyihän se. Muutaman lähetyksen tein kosketusalustalle. Lisäksi yksi ruutu  niin, että jätin alustalle namin ja tein seuraamista. Kesken seuraamisen lähetin ruutuun, ja hyvin toimi. Seuraamisen jälkeen luokse tulo takapalkalla, joka oli mahtava! Istuminen oli myös ok. Pari vauhtinoutoa sekä yhden tunnarikapulan hakemista heinikosta.

Vanille myös ruutua, kävin taputtelemassa paikkaa ja lelu lensi ruutuun palkaksi. Ihan ok menoa oli. Luoksetulon stoppia teimme nameja nakkelemalla. Maahan menoja ja seisomisia lelupalkalla. Kaukokäskyt toimivat nyt, hyvin nousi. Myös Vani etsi yhtä tunnarikapulaa heinikosta.

***

[27.6.] Viitasaarelle. Aamu-uinnilla alkoi tämäkin päivä. Ajelimme Kuopion kautta Viitasaarelle ja illalla käytimme tytöt vielä uimassa. Mitään muuta ihmeempää ei tähän päivään kuulunut.

***

[26.6.] Soutelua, tokoilua ja riekkumista. Päivä alkoi taas koirilta aamu-uinnilla ja pihalla riekkumisella. Yritettiin tehdä myös pieni lenkki hihnassa, mutta oli niin läkähdyttävää, että palattiin pikaisesti veden äärelle. Iltapäivällä puettiin koirille pelastusliivit päälle ja lähdettiin soutelemaan Konnuksen kanavalle. Hienosti tytöt matkustivat soutuveneessä, vaikkakin Vani yritti välillä tarjoilla sitä vaihtoehtoa, että hän hyppäisi veteen uimaan

Kävimme kiertelemässä Konnuksen kanavaa, minkä jälkeen tilasimme pizzan puoliksi ja tytöt saivat makoilla varjossa. Oli muuten Konnustuvalla hieno palvelu. Kun kysäisin kertakäyttömukia koirien juottamista varten, saatiin sellainen iso muoviastia koirien käyttöön. Tuli tosi hyvä mieli, että jossain koiriakin vielä ymmärretään. Siinä sitten nautimme pizzasta ja juomista viulistin säestämänä...

Parisen tuntia viihdyimme Konnuksen kanavalla, minkä jälkeen soutelimme takaisin päin. Noin 200 metriä ennen rantaa annoimme tyttöjen hypätä järveen ja uidaan soutuveneen perässä. Molemmat uivat hienosti, aikamoinen tuhina kävi jo loppumatkasta. Tytöt uivat sen verran reippaasti, että taatusti otti kunnonkin päälle. Se ei kuitenkaan näkynyt rannassa, koska molemmat vetivät jälleen hepulit hännät s-mutkalla... Tämän jälkeen menimme sisälle ja molemmat nukahtivat lähestulkoon istualleen

Illalla otimme jälleen tokoa. Caro teki ruutua, kävimme viemässä ruutuun namipalat ja sen jälkeen lähetyksiä pitkältä matkalta. Nyt toimi hyvin ja meni maihin käskystä.

Sen jälkeen kokeilimme tunnaria avustajan kanssa, mutta Caro sekoili. Haisteli hienosti kapulat, mutta siitä huolimatta toi väärän. Nyt pitää heittää nuo nykyiset tunnarikapulat veks ja hankkia uusia. Tämän vuoksi otimme vain yhden kapulan etsimistä, piilotin sitä heinikkoon niin, ettei varmasti hae kapulaa katseellaan. Nämä etsimiset hienoja, nenä tuhisi! Lisäksi piti kapulaa hyvin, ei pureskelua.

Caro sai tehdä pari vauhtinoutoa taas sekä niitä kierimisiä, kieppejä ja peruuttamisia. Myös lyhyttä seuraamista.

Vanin kanssa teimme ruutua, kävin taputtelemassa oikean kohdan ja lähetys suht lyhyeltä matkalta. Nyt hyviä! Eilinen oli siis pelkkää "vapauden" tunteen aiheuttamaa sekoilua.

Sen jälkeen seuraamista, pääpainona se seuraamisen alku, eli kontakti, seuraa ja sitten vasta liikkeelle. Ei ennakoinut tai muuta, paikka pysyi. Tein lyhyitä pätkiä ja pyrin palkkaamaan vasta perusasennosta. Veikkaan, että osaltaan tämä seuraamisongelma on tullut siitä, että olen palkannut suoraan liikkeestä ja sekin on tapahtunut ns. eteenpäin. Nyt perusasennot ovat napakoituneet, kun olen palkannut niistä. Ehkä tämä tästä, fiilis on ainakin ihan erilainen.

Vanille pari vauhtinoutoja, maahanmenoja erilaisista paikoista (eli ei suoraan seuraamisesta) sekä peruuttamista ja muita temppuja. Vani tarjoilee välillä maahanmenoa, josta olen käskenyt istumaan ja peruuttamaan. Nyt se menee tosi nopeesti maahan ja tarjoilee siihen perään istumista jne. Hauskaa huomata, miten nopeasti tuo mielikuva liikkeestä alkaa muuttumaan.

Molemmat ovat tehneet myös agikeppejä tuossa pihalla. Vanin kanssa ollaan otettu tosi rauhallisesti jopa niin, että olen jättäytynyt sen jälkeen ja käskyttänyt sieltä, en ole siis vedättänyt yhtään. Ja epeli etenee itsenäisesti! Tauko on näemmä tehnyt terää.

Illansuussa tuli myös ihana tieto Lappeenrannassa. Bc Kira oli synnyttänyt kaksi tyttöä ja yhden pojan. Onnea Suskulle ja Johannalle pennuista! Mie tulen niitä sitten tuoksuttelemaan, kun täältä lomareissulta palaan

***

[25.6.] Mattojen pesua ja tokoilua. Päivä kului mattoja pestessä. Lämmintä oli ja itse sain selkääni aivan uuden värin, kirkuvan punaisen nimittäin. Välillä oli ihanaa pulahtaa veteen ja viilennellä, koska laiturilla auringon paisteessa alkoi pikkaisen hiki virrata. Vani oli menossa mukana koko ajan. Sille oli heitettävä keppiä järveen ja jos niin ei tapahtunut, niin alkoi surkea piippiippiip kuulua. Taisi vetää vähän hapoille neidin jalat, koska välillä ne tärisivät aina välillä. Kylmyydestä se tuskin johtui, koska vesi oli lämmintä. Loppupäivästä Vanikin otti jo rauhallisemmin ja välillä rauhoittui makaamaankiin. Pari kertaa vein sen sisälle, että turkki pääsi kuivumaan ja pikkuepeli nukkumaan :) Illalla otin molempien kanssa tokoa.

Caron kanssa ensiksi ruutua. Ruutu ei meinannut millään löytyä, joten vein kosketusalustan ja sen kanssa muutama toisto. Loppuun vielä pari ilman kosketusalustaa, ja nyt oli parempi.

Vauhtinoutoja, eli koirasta kiinni, kapulan heitto, hetsaus ja sen jälkeen päästin kapulalle. Hirmuinen vauhti! Metallinen oli tänään aika yököttävä, joten lopulta tehtiin vain pitoharjoituksia.

Lisäksi Carolle hiukan seuraamista, mikä toimi ihan ok. Seuraamisen jälkeen myös temppuilua, eli kierimistä, kieppejä ja peruutuksia. Niiden lomassa kaukojakäskyjä, eli esimerkiksi kierimisestä suoraan seisominen jne. Hyvin pelitti ja kettu oli innoissaan.

Vani teki myös ruutua. Neiti on ollut niin villi ja vapaa, ettei malttanut keskittyä. Aluksi kokeilin ruutua siis niin, että kävin taputtelemassa oikean kohdan jne. Vani sinkoili mihin tahansa, joten otin lelun avuksi ja vein sen ruutuun. Tein sitten pelkkiä lähetyksiä ruutuun, jotka nopeita.

Vanillekin pari vauhtinoutoa, joiden jälkeen yksi luovutuksella. Luovutus oli upea, tosi tiivis edessä istuminen eikä mitään kapulan pyörittelyä. Vautsi vau!

Vanille myös seuraamisen lähtöjä ja lyhyitä pätkiä, joissa ei keulinut tai tehnyt muutakaan outoa, eli hyvin toimi nyt. Hieno kontakti!

Vani on opetellut peruuttamista ja kieppejä, kieriminenkin onnistuu pihalla. Näiden ohella ollaan harjoiteltu myös kaukokäskyjä. Yritän muuttaa kaukokäskyt tempuiksi, jos se toisi oikeanlaista fiilistä liikkeeseen eikä se olisi vain "pakko". Ainakin intoa tähän on tullut parin päivän harjoittelulla.

***

[24.6.] Reissuun. Pakkasimme auton aivan täyteen. Normaalien matkatavaroiden lisäksi survoimme mukaan kaikki matot sekä koirien pedit jotka on tarkoitus pestä Leppävirralla. Oli mukava katsoa säätiedotusta, joka lupailee lämmintä yli viikoksi. Aloitamme siis lomareissun Leppävirralta vanhempieni luota. Pysähdyimme Mikkelin mäkkärillä syömään ja samalla käytimme tytöt pienellä kävelyllä + annoimme niille vettä.

Mikkelin kohdilla sää oli epävakaisempaa ja harkitsimme jo paluuta takaisin Lappeenrantaan, missä lämpötila keikkui 25 asteen tienoilla ja Mikkelin suunnalla se tippui 17:sta. Hui! Onneksi lämpötila nousi Leppävirtaa kohden mentäessä. Tytöt olivat aivan innoissaan, kun pääsimme perille. Vani kävi nappaamassa kepin pihasaunalta ja painui suorilta järveen. Illalla otimme vähän tokoa, eli Vanille opetin peruuttamista ja sen lisäksi jotain pikkujuttuja molemmille.