Matka Thaimaahan meni hienosti. Aurinkoa, hyvää ruokaa ja juomaa sekä kivaa tekemistä riitti. Nyt ihoa koristaa mukava rusketus. Saavuimme Suomeen keskiviikkona 18.11. illalla yhdentoista jälkeen. Sitten oli vielä vuorossa matka Helsingistä Leppävirralle, onneksi pikkuveli kävi hakemassa meidät lentokentältä, kun olo oli todella väsynyt. Tytöt olivat käyttäytyneet nätisti, vaikkakin ensimmäisenä yönä oli ollut jonkinnäköinen kahakka akkojen välillä. Torstai-iltana ajoimme Lappeenrantaan, ja itse podin aikamoista jet lagia perjantaina.

Olo oli vielä lauantaiaamunakin (21.11.) hieman poissaoleva, mutta niin vain jaksoimme Caron kanssa raahautua hallille agikisoihin. Luvassa oli kolme Sami Topran tuomaroimaa agirataa. Ekan radan rataantutustumisessa olin aivan pihalla, ja mietin, mitähän tästä tulee. Caro oli kyllä aivan liekeissä, kun tajusi olevansa agikisoissa. Ja hyvin se kulki. Ekalta radalta tuli hylky, kun A:n jälkeen oli suorassa linjassa hyppy. Koira olisi pitänyt viedä kuitenkin oikealle putkeen. Unohdin ohjata ja Caro ehti hypätä sen väärän esteen. Muutoin rata oli tosi hyvä: vauhtia riitti ja koira oli todella hyvin kuulolla. Harmi, että tuli tuollainen moka. Toinen rata menikin sitten ihan räiskimiseksi. Hylky tuli jo neljännellä esteellä, kun välistäveto epäonnistui. Sitten kulki hetkisen ihan ok, mutta menin muuttamaan ohjausta suunnitellusta kesken radan. Ja eihän se toiminut, huomasin olevani ihan väärässä paikassa ja Caro sujahti väärään putken päähän. Radan lopussa Caro possuili vielä puomin alastulon, jolloin keskeytin menon ja kävin laittamassa jalat takaisin alastulolle. Sitten parin esteen kautta pois radalta. Tässä radalla näkyi se, että olin itse todella väsynyt. Tein ihan typeriä asioita radalla. Caro kulki hyvin myös kolmannella radalla. Hienointa oli se, että Caro haki kepit aivan täydellisestä avokulmasta ja väärältä puolelta. Jäin varmaan ihastelemaan tätä liian pitkäksi aikaa, kun heti seuraavalla esteellä en saanut kierrätettyä Caroa aidan takaa, vaan se hyppäsi aidan suoraan. Tästä siis hylky. Ja kyllä syletti!!! Jäin jotenkin seisoskelemaan väärään kohtaan enkä edes kunnolla ohjannut. Se oli kolmanneksi viimeinen este, joten se nolla olisi ollut todella lähellä. Noh, ei pidä jäädä jossittelemaan. Caro oli kyllä tosi onnellinen kaikkien ratojen jälkeen. Se tiesi tehneensä oikein, harmi, että ohjaaja mokaili tänään reippaasti.

Sunnuntaiaamuna hyppäsimme Vanin kanssa puolestaan Annan ja Ginnyn (Story Goes Dancing Queen) kyytiin. Mukaan lähtivät myös Susku ja Peppi. Päämääränä oli Jyväskylässä järjestetty SBCAK:n erikoisnäyttely. Väsytti tosi paljon lähteä, kun herätyskello soi 4.30... Onneksi pääsimme kyydillä, sillä olisin jättänyt reissun muuten välistä. Bordercollieita oli ilmoitettu näyttelyyn 75 kappaletta. Vani sai EH:n britannialaiselta Meg Purnell-Carpenterilta. Seisotus ja käsittely menivät tosi hyvin, juoksussa ei Vani nostanut häntäänsä, mutta meni tosi laiskasti. Tällaisen arvostelun tuomari kirjoitti:

3,5 years, feminin head, upright in shoulder, reasonable hind angulation, topline ok, side movement ok, hind movement loose, front movement loose.

Tähän täytyy kyllä olla tyytyväinen, kun ei tuo Vani mikään näyttelytähtönen ole ja kehässä oli tosi kovia kilpakumppaneita. Nyt taidamme jäädä jonkinlaisessa näyttely"tauolle". Vanin karva näyttää nimittäin tippuvan ja puhtia pitäisi saada enemmän tuohon raviin. Ongelmana on nyt se, että joudun komentamaan Vania hännän nostelusta ja Vani muuttuu sen takia hiukan fleguksi kehässä... Taidamme opetella tämänkin asian uudestaan  Ginnyllä näyttely meni hienosti, sillä se sai ainoan ERI:n junnuista ja oli ROP-juniori. Onnea Anna ja Ginny sekä kasvattaja Susku!!! Oli mukava myös tuttuja Jyväskylästä! Terkkuja vielä teillekin!!! Kotona olimme puoli seitsemän aikaan ja uni taisi tulla heti puoli kymmenen jälkeen... Kiitokset Anna ja Susku vielä kerran hauskasta matkaseurasta. On nämä aina hulvattomia reissuja