Blogin päivitykset laahaavat jälleen jäljessä, kun ollut niin paljon muita kiireitä. Toivottavasti saisin jossain vaiheessa kirjattua kaikki treenit tänne ylös. Nyt niitä ei oikein enää muistakaan... Agilityä olemme treenanneet ahkeraan ja tokoakin olen muistutellut tyttöjen mieleen. Kovin ovat innokkaita tokokentällä, eli nyt olisi oikeasti otettava niskasta kiinni ja ryhdyttävä treenaamaan. Hieman olen Vanille ottanut VOI-luokan liikkeistä ruutua ja EVL-liikkeistä ohjatun suuntia lelun avulla. Toinen on ihan liekeissä, kun pääsee tekemään uusia juttuja. Seuraamista olen tehnyt Vanin kanssa nami-imutuksella, eli tarkoituksena on vahvistaa sitä paikkaa. Vanihan meinaa seurata turhan edessä. Carolla ovat VOI-luokan liikkeet hallussa lukuunottamatta sitä perkaleen tunnaria, jota en saa opetetuksi (lue: tartteisin potkun persiille!) Metallinoutokin toimii jo hyvin, hiukan on luovutuksessa sitä malttia harjoiteltava.

Kävimme pyörähtämässä lauantaina 28.11. Jyväskylän agikisoissa. Molemmille tytöille oli kaksi agilityrataa. Ajelimme Jyväskylään jo perjantaina ja nukuimme yön yli sukulaisissa Puuppolassa. Kisat järjestettiin Polleparkissa, joka oli kyllä tosi kivan oloinen paikka. Lämmittely- ja jäähdyttelylenkit pystyi tekemään läheisessä metsässä mukavilla metsäautoteillä. I like!!! Vanin radat olivat vuorossa ensin. Otin Vanin napakasti haltuun ennen ensimmäistä rataa ja sain sen pysymään lähdössä maassa. WAU! Jostain syystä Vani kuitenkin sujahti toisen hypyn ohi ja jouduin ottamaan sen uusiksi. Sitten meni ihan kivasti rata, kunnes keinun jälkeen oli u-putki ikään kuin pitkittäin ja koira piti saada siihen lähimmäiseen putken päähän. Jostain syystä Vani kielsi ja otin turhan heppoisesti haltuun, eli Vani ehti sujahtaa sinne väärään päähän putkea. Tästä HYL. Keppien alkua haettiin kahteen otteeseen ja vasta kolmannella yrityksellä rytmi löytyi, keppien jälkeisen hypyn riman tippui. Luultavasti käänsin turhan voimakkaasti koiraa hypyn päällä. Loppu menikin sitten kivasti, erityisen tyytyväinen olen, että kontakteilla Vani malttoi kuunnella.

Toisella radalla oli alussa heti hyppy-hyppy-A -suora eikä Vani malttanut enää pysyä lähdössä. Muisti varmaan, että olemme tekemässä agia ja kuumui liikaa. Vani varasti lähdön, mutta sain sen ohjattua hyvin takaa sinne A-esteelle ja Vanikin malttoi odotella minua A:n alastulolla. Sen jälkeinen putki-hyppy -yhdistelmä meni mainiosti ja ehdin ohjata niin kuin halusin. Mutta sitten taas kepeille meno tökkäsi: ensin Vani sujahti niiden ohi täydellisesti, sitten aloitti toisesta tai kolmannesta välistä ja vasta kolmannella ne kepit löytyivät. Keppien jälkeen tuli kahden hypyn rimat alas ja sitten todella outo kielto putkelle. Putki oli suorassa linjassa hyppyjen jälkeen eikä siinä olisi ollut mitään ongelmaa, mutta ei mennyt. Kolmannesta kiellosta siis HYL. Loppurata taas ihan ok menoa ilman virheitä. Vanin radoilla tuomarina toimi Sisko Pulkkinen

Vanin ratojen jälkeen olikin kakkosluokan vuoro ja pitkä odotus ennen kolmosluokkia. Kävimme syömässä Tourulan mäkkärillä, mihin kului sopivasti aikaa. Katselin myös maksikakkosten suoritukset eikä odotusaika tuntunut niin pitkältä. Caron ensimmäisellä radalla oli paljon takaakiertoja ja välistävetoja. HYL tuli jo kolmannella esteellä, kun tein välistävedon heppoisesti ja Caro hyppäsin esteen väärästä suunnasta. Muuten meno oli ihan mallikasta eikä loppuradalla tullut virheitä. Olisi pitänyt vain ottaa kunnolla koira haltuun ja ohjata -> OHJAA, ÄLÄ OLETA! Toinen rata olikin sitten vauhdikkaampi. Heti radan alkupuolella oli vaikea kohta, jossa tultiin hypyltä ja siinä oli suoraan putken suu houkuttimena. Putkeen ei kuitenkaan pitänyt mennä, vaan oikealla oleville kepeille. Tämä koitui monen kohtaloksi, mutta Caro kuunteli hienosti ohjausta. Teimme oikein hienoa rataa, kunnes neljänneksi viimeinen este oli A ja sen jälkeen olisi koira pitänyt viedä oikealla olevalle hypylle. Minulla tuli täydellinen unohdus ja ohjasin Caron A:n edessä olleelle hypylle. Vähänkö sapetti!!! Ei tuollaista mokaa saa tehdä, kun takana on todella hieno rata. Tuloksena siis Jyväskylän agikisoista 4xHYL. Kotona olimme noin kello 23.00. lauantai-iltana ja kylläpä väsytti.

Lauantaina 5.12. osallistuimme puolestaan LAU:n järjestämään Match Show:hun. Otin ilmoittautumisia vastaan, mutta ehdin myös molempien tyttöjen kanssa kehään. Tytöt olivat avoimessa luokassa. Caro sai tuomari Eini Kipinoiselta (meidän fysioterapeutti) sinisen nauhan ja Vani punaisen. Kumpikaan ei kuitenkaan menestynyt enää sitten sinisten tai punaisten kehässä. En kieltänyt nyt ollenkaan Vania hännän nostelusta, koska se on ollut viime aikoina niin flegmaattinen näyttelykehässä. Nyt sainkin sille ihan erilaista ilmettä, häntä kyllä nousi, mutta liikkeissä olisi sellaista säpäkkyyttä! Illalla tarjoilimmekin sitten Suskulle Marianne-unelmatorttua synttäreideni johdosta. Vuosi tuli taas lisää tuossa 3.12. Ennen herkuttelua kävimme Suskun ja Cabbyn kanssa lenkillä, ja Cabby oli kyllä oikea herrasmies, kun pääsi kyläilemään meillä. Olemme tässä parin viime viikon aikana lenkkeilleet muutenkin usein Suskun ja koiruuksien kera. Lentokenttää on lenkkeilty ympäri ihan tiuhaan tahtiin