Hrrrr.... Tämä oli aamulla ensimmäinen ajatus, kun herätyskello soi ja kävin katsomassa lämpömittaria ja se näytti -23. Oli vuorossa Lappeenrannan agikisat Vanin kanssa ja oman kisaamisen jälkeen vielä talkoovuoro kisatyöntekijänä kakkosluokkien ajan. Lähdettiin kuitenkin uhmaamaan kylmyyttä. Ilmoittautumisen jälkeen lähdin kävelemään Vanin kanssa, tai oikeastaan mentiin sellaista kevyttä ravia, että saimme molemmat lämpimäksi. Tämän jälkeen olikin aika nopeasti luvassa ensimmäinen rataantutustuminen. Eija Berglund oli tehnyt (kaikista kolmesta) radasta suhteellisen kinkkiset, joten me ykkösluokkalaiset jouduimme ihan oikeasti "töihin". Ensimmäisen radan haasteellisin kohta oli alku, jossa oli pari hyppyä ja sitten kepeille vienti hieman vaikeammasta kulmasta. Heti rataantutustumisen jälkeen juoksin autolle hakemaan Vania, kun meidän vuoro oli jo kolmantena.

Vani kävi tosi kuumana, eli varasti lähdön. Sain sen kuitenkin menemään kaksi ensimmäistä hyppyä ihan ok ja ohjattua myös niille kepeille, itse asiassa Vani aloitti keppien suorittamisen ihan oikein, mutta keppien puolivälissä seuraava este, eli keinu alkoi vetää puoleensa. Vani siis lopetti pujottelun kesken. Aloitimme kepit uudelleen, mutta ei onnistunut millään. Vani joko lopetti kesken tai teki keppien aloituksen väärin, tässä tuli jo HYL liian monen korjaamisen jälkeen. Lopulta saimme kepit onnistumaan ja sitten tuli taas ihan ok pätkää, kunnes Vani sujahti renkaan ali tai ohi useamman kerran. Tässä vaiheessa alkoi hajosi oma ohjaaminen kokonaan ja räiskimme onnistuneen renkaan jälkeen eteenpäin. Noin radan puolivälissä oli puomi, jonka alastulon Vani loikkasi. Siinä vaiheessa päätin, että nyt saa riittää. Keskeytin siis radan, kun suoraan sanottuna meni hermo siihen ettei koira kuuntele ja tekee mitä haluaa. En halunnut "palkita" Vania antamalla sen tehdä enempää esteitä. Tämän jälkeen menimme pitkälle jäähdyttelylenkille, minkä aikana sain itseni rauhoittumaan.

Toinen rata menikin sitten paremmin. Vaikka Vani oli kuuma, se ehti ensimmäisellä radalla purkaa suurimmat "paineet". Vani eteni tosi hyvin, mutta takaaleikkaus putkelle epäonnistui. Vani jäi pyörimään minun eteen, mistä tuli kielto. Toinen kielto tuli kepeiltä, kun putken jälkeen oli suorassa linjassa kaksi hyppyä ja kepit. Jouduin huutelemaan Vanille "odota" enkä saanut ohjattua sitä kepeille. Tästä siis toinen kielto. Tuloksena 10/-9.02. Kovaa tultiin, koska voittajan aika oli reilu -13 sekuntia ja me korjailimme noita kahta kieltoa. Vani malttoi tehdä kontaktit oikein hienosti tällä radalla ja otin itsekin ne tosi huolellisesti.

Kolmas rata oli hyppyrata, jonka aloitus sai minut haukkomaan henkeä. Siinä oli kolme estettä hieman vinottain (peräkkäin), sitten suora putki ja hyppy, jonka jälkeen koiran vauhti piti stopata esteelle, joka oli melkein sivuttain samassa kohdassa kuin tuo putken jälkeinen este. Tämä kuitenkin onnistui, kun rupesin kääntämään itseäni jo hyvissä ajoin putken jälkeen ja Vani hidasti vauhtia. Jonkun ihmeellisen pyöräyksen se siinä teki, mutta muuten kuunteli hyvin. Viidenneksi viimeisellä esteellä, hypyllä, Vani tuli hypyn ohi, eli siitä kielto. Lisäksi kepeille meno epäonnistui, Vani sujahti aloituksen ohi. Pyysin sitä takaisin, mutta jäimme hetkeksi tuijottamaan toisiamme ja miettimään "mitä tässä pitäisi tehdä". Sain kuitenkin ohjattua niin, että kepeiltä tuli vain yksi kielto. Näin tästäkin radasta 10 virhepistettä kielloista, mutta niiden korjaamiseen meni hetki aikaa ja siitä tulos 11,19, eli yliaikaa 1,19 sekuntia.

Ja mitä tästä kisapäivästä jäi käteen... Ensimmäisellä radalla tuntui, ettei tule mitään. Vani oli silloin pahimmillaan, eli kuumana, ei kuunnellut ja teki mitä tahtoi. Onneksi keskeytin radan, toivon, että Vani huomasi keskeytyksen avulla, ettei se saa tehdä mitä tahtoo. Se lähtö on saatava kuntoon, koska kaikilla näillä radoilla olisi ollut eduksi, jos olisin voinut jättää koiran esimerkiksi parin esteen taakse. Lisäksi harjoittelemme keppien aloituksen kuntoon, eli että Vani hakisi ne itsenäisesti kaikenlaisista kulmista. Nyt jokaisella radalla tuli kielto kepeiltä. Positiivista oli se, että Vani kuunteli toisella agiradalla ja hyppyradalla. Se lukee jo kohtuullisen hyvin ohjausta ja toimii kuumanakin. Takaaleikkaukset hypyille onnistuivat hyvin, samoin kontaktit.

Kisapäivä oli kylmä, mutta Vani pysyi lämpimänä kunnollisten lämmittely- ja jäähdyttelylenkkien ansioista. Lisäksi auto oli käynnissä lähestulkoon koko ajan. Kiitokset Birgitalle ja Anskulle lenkkiseurasta! Oli mukava nähdä pitkästä aikaa  Vani pääsi kotiin ratojen jälkeen, ja samalla pakkasin itselle entistä enemmän vaatetta päälle. Onneksi Titi lainasi vielä kengät, joten pysyin lämpimänä ratatyöntekijän tehtävien ajan. Saimme yövieraiksi Jaanan, Jarin ja Neon. Ja tytöillä olikin ihmettelemistä, kun näkivät pitkästä aikaa Neon. Päivä oli kylmyydestään huolimatta todella hauska. Kaiken kruunasi vielä sen, että näin Johannan todella ihana bc-pentusen Taikan. Siinä on muuten hirmuisen rohkea pentu