Tänään oli vuorossa Mikkelin agilitykisat Vanin kanssa. Kyytiimme hyppäsivät hieman ennen aamuseitsemää myös Johanna & bc-pojat Bosse (Borderiinan Bosse) ja Samppa (Moonlight Mania's Chavez). Hyvin joukkio mahtui autoon, vaikka Carokin hyppäsi kisamaskotiksi matkaan. Välillä kylläkin kaduin Caron mukaan ottamista, kun sillä olisi ollut ihan mahdottomasti intoa mennä agiradalla ja purki turhautumistaan turhalla haukkumisella. Pöljä ;) Mikkelissä oltiin hyvissä ajoin, ja ehdittiin kunnolla lämmitellä ennen ensimmäistä rataantutustumista. Tuomarina toimi meille hyvinkin tuttu Sami Topra :)

Ensimmäinen rata tuntui rataantutustumisen aikana ihan kivalta. Eniten jännitti se, ehdinkö ohjaamaan suoran putken jälkeen koiran oikealle esteelle. Myös tuo aika alkupuolella ollut kääntö keinulta hypylle tuntui ahtaalta. Vani kävi aika kuumana ennen ensimmäistä rataa, ja jännitin myös ensimmäistä kisaa ulkokentällä talven jälkeen. Noin aukealla kentällä emme olleet vielä koskaan aikaisemmin kisanneet agia. Onneksi pääsimme harkkaesteille, missä tuli luotto siihen, että kyllä se mustavalkoinen pysyy hanskassa.

Vani jäikin hienosti paikalleen ensimmäisen radan lähdössä. Toisen esteen rima tuli alas, kun laskin valssissa liiaksi omaa kättä ja vielä kumarruin samalla (=pienen koiran ohjaaminen liian vahvana takaraivossa). Neljäntenä esteellä olleet kepit tuottivat vaikeutta, eli Vani ei lukinnut aloitusta. Myös oma käsky oli erittäin puutteellinen. Ja sitten sattuikin allekirjoittaneelle oikea emämunaus. Vani jätti pujottelematta viimeisen kepinvälin, mutta en huomannut sitä yhtään. Radan loppupuolella tuli yksi kielto putkelle, mutta oikeasti luulin että selvisimme radasta 15 virhepisteellä. Hämmästys olikin suuri, kun tuloksissa oli HYL. Piti käydä ihan tuomarilta varmistamassa, että mistä se hylkäys oikein tulikaan. Sitten, kun pääsin katsomaan videon isolta ruudulta, niin näin itsekin virheen. Harmi! Tässä vielä video radasta.

Toisella agiradalla sitten ohjaajan kootut möhläykset jatkuivat. Tässä radassa oli kiemuraa enemmän kuin ensimmäisessä. Myös alun hyppy-hyppy-kepit jännitti, mutta se selvitettiin hyvin. Vani kulki oikein mainiosti, mutta sitten tuli kohta, missä piti kääntää voimakkaasti koira puomille. Vani ohjautui kyllä puomille, mutta huusin sille liian kovasti odota ja Vani tippui alasmenolla puomilta. Miulla meni ajatukset ihan sekaisin enkä rehellisesti sanottuna muistanut, että miten tuossa tilanteessa pitää toimia. Otin puomin alusta ja sitten tajusin, että pelkkä vitonenhan siitä tippumisesta olisi tullut. Ja jos kontaktin ottaa uusiksi, niin ei saa jatkaa rataa. Meni pakka kyllä niin sekaisin, että jäin selittelemään tekojani tuomarille ja päätin sitten kävellä radalta ulos, eli HYL tästäkin. Harmi jälleen, kun Vani liikkui tosi kivasti. Tässä vielä videonpätkä sekoilusta (siis ohjaajan).

Hyppyradalle lähdettäessä päätin, että nyt loppuu sekoilu. Se menikin sitten jo paremmin. Keppien aloitus tuotti tuskaa, ne piti aloittaa kahteen kertaan uusiksi. Itse olisin saattanut nostaa käden kielloksi yhdellä putkella, kun minusta tuntui että Vani hakee väärää estettä ja kiljaisin oudosti. Vani jäi sen takia pyörimään jaloissa, mutta tällä erää tuomari salli sähläämisen eikä nostanut kättä kiellon merkiksi. Hyppyradalta Vanille siis tulokseksi 10 (-5,12) ja 9. sija. Tässä video hyppyradalta.

Erityisen tyytyväinen olen siihen, että Vani pysyi lähdössä kaikilla radoilla. Se antaa itselle aikaa valmistautua ja keskittyä rataan. Vani myös pysyi hienosti hanskassa, vaikka kisat olivat ulkokentällä ja tästä on hyvä jatkaa kesän kisoja kohden. Hieman rennompi saisin olla radalla, kun yritän vähän liiaksikin hallita Vania. Se kyllä menee, minne näytän eikä ole aikeissakaan häippäistä mihinkään. Kiitokset Johannalle & koiruuksille mukavasta kisa- ja matkaseurasta sekä videoiden kuvaamisesta!