Torstai ja perjantai menivät ihan lomaillessa: shoppailin Jyväskylän kaupoissa ja tulipa tuo terassikausikin korkattua. Tytöt nauttivat, kun saivat uida ja juosta majapaikkamme isolla takapihalla (mihin kuuluu siis oma ranta). Tytöt tekivät myös tuttavuutta kahdeksan kuukauden ikäisen Nestorin, englanninbulldoggin kanssa. Vani oli kylläkin sitä mieltä, että hänen kepit, frisbee ja pallo ovat vain ja ainostaan OMIA. Olipa hauskaa ihan vain olla, tytötkin nauttivat, kun saivat vain riekkua lelujen perässä. Perjantai-iltana lähdimme vielä katsomaan Telaketju-nimistä bändiä kaupungille (on muuten todella hauska bilebändi, suosittelen ;D ) ja myöhäänhän siellä meni.

Kahden tunnin yöunien jälkeen auton nokka kääntyi kohti Mikkeliä ja agilitykisoja. Paikalla olimme hyvissä ajoin, ja ehdin siinä lämmitellä koirat + herätellä itseni lopullisesti. Tuomarina toimi kahdella ensimmäisellä radalla Elina Hannikainen, ja hän oli tehnyt kivat radat, joissa oli sopivasti vauhtia mutta myös kinkkisiä kohtia. Ensimmäisellä radalla Vani karkasi lähdöstä, mutta sain muutettua ohjausta sopivasti. Heti kolmantena esteenä oli puomi, jonka alasmenolla Vani kääntyi taas katsomaan minua ja tippui ennen kontaktialuetta pois. Samalla hetkellä oma kroppa näytti ihan väärään suuntaan ja neiti sinkosi väärään päähän putkea. Siitä siis hyl. Tsemppasin kuitenkin itseäni ja teimme kisanomaisesti radan loppuun. Kepeille vienti oli vaikea, mutta Vani haki ensimmäisen välin. Toiseen väliin ei kuitenkaan taipunut. Otin uudestaan ja jätti pujottelun lopussa kesken, ja korjasin tämänkin alusta. Sitten meno oli ihan hyvää loppuun asti. Videota minulla ei ole tästä radasta.

Toisella radalla alku toimi hyvin, siinä oli pari hyppyä ja kepit peräkkäin, hieman joutui kepeille suoristamaan linjaa, mutta haki hyvin ja itsenäisesti ekan välin. Mutta jätti taas pujottelun kesken toiseksi viimeisessä välissä, ja aloitin alusta. Ja vielä toisen kerran pujottelu jäi kesken toiseksi viimeisessä välissä, sen korjasin suoraan. Sitten hyvää menoa, mutta A:n jälkeen tuli hyppy ja sen jälkeen putken kauimmainen pää. Vani sujahti koko putken ohitse ja kävi hyppäämässä yhden hypyn, eli siitä hyl. Puomin alastulolla tuli kontaktivirhe, muuten loppurata ok. Video radasta.

Kolmas rata oli hyppäri, jossa tuomarina toimi Anne Viitanen. Rata oli hauska, suhteellisen virtaviivainen, mutta tietyissä paikoissa piti kääntää kunnolla. Alku oli ihan ok, paitsi, että neiti varasti lähdön. Tämä ei kuitenkaan haitannut, kun alussa oli pyöritystä. Kepeille haki hyvin, mutta TAAS pujottelu jäi kesken toiseksi viimeisessä välissä. Pahus! Otin alusta ja sitten ok. Sen jälkeen mentiinkin virheettömästi ja Vani kulki hyvin. Mutta neljänneksi viimeinen este oli rengas, johon tultiin u-putken ja pituuden jälkeen, vedätin kai liikaa ja Vani hyppäsi renkaan sivusta. En tajunnut tätä ajoissa ja tuo kiituri lukitse jo seuraavan putken ja ehti mennä siihen. Siitä hyl. Otin vauhdista Vanin takaisin, korjasin renkaan ja tein lopun niin kuin olin suunnitellut. Video radasta.

Minulla jäi ihan hyvä fiilis näistä kisoista, vaikka hylkyjä pukkasi. Pystyin tekemään radat virheistä huolimatta ilman hermostumista ja loppuun saakka. Käskyjen on vain tultava ajoissa, ettei Vani ehdi lukita vääriä esteitä. Harjoiteltavaa kylläkin riittää, eli retuperällä ovat edelleen:

• lähtö (varastaa)
• puomin alastulo (loikkii)
• kepit (jättää kesken).

Kotiin päästyä oli pakko ottaa päikkärit ennen kuin puunasin Vanin huomista Haminan näyttelyä varten.