Varasin maanantaina Vanille ajan eläinlääkärille tuon vasemman jalan takia. Ontuminen on kyllä vähentynyt sitten viime viikonlopusta, mutta takajalan liike on jotenkin epämääräistä. Vani tuntuu myös varovan jalkaa. Eläinlääkäri halusi tunnustella Vanin ristisiteet, koska tuo ontuminen alkoi revittelyn jälkeen. Samalla kävimme läpi parin viikon takaiset testitulokset, joista ei siis löytynyt mitään. Niiden puolesta Vani on kunnossa. Vanin hengityksen ja sydämenlyöntien tiheydet olivat tänään ihan normaaleja. Vani nukutettiin ristisiteiden tutkimista varten, eikä niistä löytynyt mitään normaalista poikkeavaa. Molempien lonkkien ojennuksessa oli kuitenkin liikerajoitus (tarkistettiin ennen nukuttamista). Vani ei siis ojenna takajalkoja tarpeeksi pitkälle. Tämä viittaisi lihasperäisiin jumeihin, joten Vani on nyt kaksi viikkoa hihnalenkkeilyllä. Kahden viikon päästä käymme kontrollissa.

Iltapäivällä pakkasimme Caron ja hieman "pöllyissä" olleen Vanin autoon. Vuorossa oli agilitykisat Vantaalla, samassa paikassa, missä lauantaina ja sunnuntaina on agilityn SM-kisat. Hieman ohjaaja jännitti automatkalla, kun emme ole Caron kanssa aiemmin käyneet noin isoissa kisoissa. Jännitin sitä, miten Caro suhtautuu hiekkatekonurmeen ja hälyyn, mitä tuollaisessa isommassa kisassa on. Kävimme kirjautumassa Vantaalla Sokos Hotel Flamingoon ennen kuin lähdimme kisapaikalle. Caro oli kuitenkin kisapaikalla oma itsensä, ei reagoinut mihinkään ääniin tms. Hiekkatekonurmellakin vain kävi kierimässä  Tämä rentoutti myös minua. Molemmilla medien radoilla oli 68 koiraa, eli ihan suurissa luokissa saatiin kisata. Paljon jäi myös aikaa seurata huippujen valmistautumista viikonlopun koitoksiin. Ja saipa tuolta muutamia ideoita myös omaan ohjaukseen. Vanikin karisti viimeisetkin unihiekat silmistä, kun pääsi katselemaan muiden menoa radalla. Eipä näyttänyt enää muistavan aamuista rauhoitusta

Ensimmäinen rata oli Martti Salosen tuomaroima hyppyrata. Se oli hyvin meidän tyyppinen rata, eli suoraviivaista, jossa oli muutamia ansakohtia. Caro kulki tosi hienosti ja oma ohjauskin oli koko ajan ajantasalla. Ihan loppuun asti en kuitenkaan ohjannut tarkasti, kun neljänneksi viimeisellä esteellä en tehnyt kunnolla takaakiertoa ja Caro sujahti hypyn väärästä suunnasta. Mutta ei tuo kauheasti harmittanut, olin niin onnellinen meidän yhteistyöstä ja siitä, että Caro oikeasti kulki ja teki parhaansa. Video hyppyradasta.

Jälkimmäinen rata oli puolestaan Anne Saviojan agilityrata. Siinä oli ehkä enemmänkin kinkkisiä kohtia, mielestäni myös puomin ylösmenokontakti oli aika hilkulla, mutta lopputulos oli 0 ja aika -0,92. Sillä irtosi 11. sija yhteensä 68 koiran joukosta. Wuhuu, kyllä oli tämä tyttö yhtä hymyä! Vielä räväkämminhän tuo Caro saisi liikkua, mutta se niin kuuliainen radalla. Meidän yhteistyö toimii! Video agilityradasta.

Menimme hotellille joskus yhdentoista aikaan illalla, ja kylläpä väsytti. Piipahdimme syömässä Amarillossa ja sen jälkeen uni veikin voiton.