Vani kävi tänään uudelleen eläinlääkärissä. Se tuntuu jo enemmän omalta itseltään, joten kyseessä saattoi olla enemmänkin henkistä puolta valeraskaan nartun elämässä. Vanilta otettiin ensin kaksi pullollista verinäytettä ja sitten pistettiin annos kortisolia suoneen. Sen jälkeen odottelimme 1,5 tuntia ja kävimme antamassa vielä yhden pullollisen verinäytettä. Addisonin tauti ja Cushingin tauti ovat nyt aika suurella todennäköisyydellä laskuista pois. Kilpirauhashorminin arvo oli "harmaalla" alueella ja sen lopullinen tulos selviää ensi viikon alkupuolella. Eläinlääkäri oli kylläkin sitä mieltä, ettei Vanilla olisi kilpirauhasen vajaa- tai liikatoimintaa. Mutta ei nyt hypitä riemusta ennen kuin lopullinen tulos on tiedossa. Lopuksi otimme vielä testin borreliaa, erlichiaa ja sydänmatoa varten. Eläinlääkäri lupasi soitella tämän päivän aikana, jos testistä löytyy jotain outoa. Soittoa ei kuitenkaan kuulunut, joten senkin puolesta voidaan henkäistä helpotuksesta.

Tämä episodi on saanut minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että steriloin Vanin sopivana hetkenä. Odottelen ehkä vielä yhdet juoksut ja niiden jälkeen sitten leikkautan neidin. Pitkän mietinnän jälkeen olen päätynyt siihen, etten aio pennuttaa Vania. Omat taidot eivät välttämättä vielä tässä vaiheessa taida riittää siihen projektiin... Toivottavasti saamme nyt jatkaa harrastamista normaaliin tapaan, eikä siinä "harmaalla" alueella olleessa kilpirauhasarvossa olisi mitään kummallista. Tuo kilpaileminen kuitenkin motivoi kummasti harjoittelemaan, ja samalla myös lievittää ohjaajassa kytevää kilpailuviettiä