On pitänyt taas niin kiirettä, etten ole ehtinyt päivitellä blogia yli kuukauteen. Tässä kiteytetysti kuulumiset reilun kuukauden ajalta.

23.6. oli LAU:n epikset, mihin osallistuin Caron kanssa. Yksi takaakierto epäonnistui radalla ja siitä tuli HYL. Tuomarina radalla oli Kirsi Kokkonen.

Juhannus (25.-27.6.) menikin Hämeenlinnassa. Tytöt tutustuivat siellä kahteen chihuahuaurokseen: Topiin ja Titoon. Mukavasti meni juhannus, kiitokset kaikille asianosaisille ;)

Perjantaina 2.7. ajelimme sitten uudelleen Hämeenlinnaan, kun osallistuin Caron kanssa 3.7. Ylöjärvellä järjestettyyn Agirotuun. Yöunet jäivät hieman vähäisiksi, kun menin lauantain vastaisena yönä nukkumaan yhden maissa ja jo puoli viiden aikaan olin ylhäällä lenkittämässä koiria. Ylöjärvellä piti olla seitsemän aikaan aamulla. Paljon oli koiria ja päivä venyi pitkäksi: ensimmäinen rataantutustuminen oli kahdeksan aikaan aamulla ja toinen rataantutustuminen vasta puoli seitsemän aikaan illalla. Ensimmäinen rata oli Finnish Open -karsintarata, jossa tuomarina toimi Marjo Heino. Rata oli mentävissä, mutta itse möhlin sen jo heti alussa. Radan alkupuolella oli puomin jälkeen u-putki ja lähdin ennakoimaan liian aikaisin seuraavaa estettä.  Caro lähti liikkeeseen mukaan ja ajautui putken väärään päähän. Tyhmä moka, varsinkin, kun muuten rata meni tosi hyvin.

Tämän jälkeen alkoikin sitten pitkä odotus. Odotuksesta teki vielä tuskaisempaa kuumuus, joka väreili raviradan yllä. Välillä oli käytävä kastelemassa koiria jne. Lopulta onneksi tajusimme viedä meidän leirin ravikeskuksen rakennuksen eteen asvaltille, johon ei paistanut aurinko. Siinäpä tuli nukuttua asvaltilla pienet unetkin ;) Kiitokset Marikalle, Nemolle ja Waaralle, että piditte meille seuraa! Päiväunien jälkeen menimme seuraamaan vielä maksien Finnish Open-finaalin ja kylläpä siinä katsellessa tuli paljon vinkkejä ja uusia ajatuksia omaan ohjaamiseen. Finaalin jälkeen alkoi D-rataan tutustuminen, eikä sekään tuntunut mitenkään pahalta. Mutta taas möhläsin tämän kanssa!!! Caro sujahti kepeille kolmannesta välistä ja pujotteli hetken eteenpäin, kun rupesin korjaamaan aloitusta niin Caro päätti pujotella takaisinpäin. Ja tästä tuli HYL. Oli hieno huomata, ettei Caroa haitannut kuumuus tai pitkä odotus. Vauhti olisi varmaan riittänyt ihan hyvään tulokseen. Illan päätteeksi ajelimme takaisin Hämeenlinnaan yöksi.

Torstaina 8.7. Vani yritti kovasti kiivetä oravan perässä puuhun. Siinä puuta vasten hyppiessään se kuitenkin satutti suunsa, kun kielen alle tuli repeymä. Luultavasti terävä puunoksa tökkäsi kielen alle. Aluksi luulin, että Vani oli saanut tikun kurkkuunsa, mutta siellä ei tuntunut "käsikopelolla" mitään. Oireena oli nimittäin kakominen ja kuolaaminen. Onneksi Susku ohjeisti katsomaan kielen alle, ja sieltä löytyikin sitten ilkeännäköinen haava. Annoin Vanille Metacamin ja tarkkailin koko illan ajan sitä, ettei kieli pääse turpoamaan. Heräsin myös yöllä tarkistamaan tilanteen.

Perjantaiaamuna 9.7. Vani oksensi kerran. Otin sen kuitenkin mukaan fysioterapeutin luokse, missä tilasin heti kahdeksalta aamulla ajan eläinlääkärille. Eini hieroi ensin Caron, jonka aikana Vani rupesi oksentelemaan enemmän. Päätimme olla hieromatta Vania, kun fysioterapiahoitoa voi verrata rankkaan urheilusuoritukseen. Sain aikaistettua eläinlääkäriaikaa, ja kävinkin vain heittämässä Caron kotiin ja sen jälkeen vein Vanin heti eläinklinikka Tikalle. Vani sai kielen haavaa varten sekä antibiootti- että kipulääkekuurin. Samaan syssyyn myös tsekkasimme anaalirauhaset, kun Vani oli nuollut peräaukon seutua. Anaalit olivat ok, mutta kutinan ja mikrobikasvun hoitoon Vani sai Canofite -nimistä lääkettä (käytetään myös korvatulehdusten hoitoon). Eläinlääkäri arveli, että edellisiltana annettu kipulääke olisi ärsyttänyt vatsaa ja sen vuoksi Vanille annettiin Cerenia-pistos. Lisäksi Vani nesteytettiin nahan alle, kun oli oksennellut ja päivä oli kuuma. Vanin olo helpottui selvästi ja annoin heti antibiootin ja kipulääkkeen, kun pääsin kotiin. Caro oli muuten suhteellisen hyvässä kunnossa fysioterapeutille, lanneosassa oli jäykkyyttä, mutta muuten jumeja ei ollut hirveästi.

Eläinlääkärin jälkeen pakkasimme matkatavarat kasaan, ja lähdimme kohti Jyväskylää. Jätimme Nikon Jyväskylään ja otimme tilalle Suskun, Blackyn ja Pepin. Kuudestaan lähdimme ajelemaan Oulun suuntaan, kyseessä siis ihan päähänpistona noussut idea road tripistä. Päätimme mennä katsomaan Oulun näyttelyä lauantaina. Pysähdyimme yöksi Pyhäsalmeen Emolahden leirintäalueella. Hyvin mahtui pieneen mökkiin kaksi naista ja neljä koiraa. Ja nukuttiinpa hyvät yöunet :D Hieman taisi väsyttää pitkä reissaaminen Lappeenrannasta Pyhäsalmeen saakka. Lauantaiaamuna (10.7.) ajelimme siis Ouluun katselemaan näyttelyä. Esitin Vanin siskon Donnan (Yazina's Velvet Rose) PN-kehässä, mutta tällä erää ei sijoitusta tullut. Oli mukava nähdä vähän noita pohjoisen koiria ja yksi saksalainen uroskin ;) Aurinko paistoi ja meininki oli leppoisaa. Näyttelyn jälkeen ajelimme Suskun kaverin luokse ja lopulta päädyimme jäämään sinne myös yöksi. Alkuperäinen idea oli ajaa Kalajoelle, mutta päätimme jäädä bilettämään Oulun yöhön. Oli muuten aikamoinen hundkarusellen, kun samassa omakotitalossa pyöri kaksi valkoista paimenkoiraa, neljä bordercollieta ja yksi sekarotuinen. Sunnuntaina iltapäivällä auto kääntyi takaisin Jyväskylää kohti. Tarkoituksena oli ajella Lappeenrantaan saman päivän aikana, mutta lopulta päädyimme yöksi hotelli Aleksandraan ja vasta maanantaina 12.7. olimme kotosalla.

Tiistaina 13.7. lähdimme uudelleen reissuun. Tuolloin määränpäänä oli Viitasaari. Viitasaarella olimmekin lähes koko viikon (vko 28).  Viikko meni pääasiassa ihan vain lepäillessä. Huomasin, kuinka paljon univelkaa olikaan kertynyt, ja nukuin hirmuisen pitkiä yöunia. Keskiviikkona 14.7. kävimme koirien kanssa veneilemässä kallioilla. Ensin ajelimme veneellä ABC:n rantaan, missä otimme polttoainetta kanisteriin ja sen jälkeen menimme kalliolle ottamaan aurinkoa. Caro ja Vani viihtyivät niiiin hyvin, kun saivat uida ja löhötä rannalla meidän kanssa. Kun nälkä yllätti, veneen nokka kääntyi kohti Hännilänsalmen Scan Burgeria ja saivatpa tytötkin oman pihvinsä J Pysähdyimme vielä menomatkalla uudelleen ottamaan aurinkoa ja uimaan. Ihana päivä! Perjantaina 16.7. ajelimme puolestaan autolla noin 30 kilometrin päähän Viitasaaren keskustasta luonnonhiekkarannalle. Ranta oli tosi matala pitkälle ja tosiaan koko leveydeltään pehmeää hiekkaa. Siellä meni kolmisen tuntia aurinkoa ottaessa ja koiria uittaessa. Lauantaina 17.7. ajelimme Viitasaarelta Sieviin, missä kävin kokeilemassa Vanin siskoa Donnaa agilityssä. Myös Caro ja Vani pääsivät tekemään pienet pätkät agia, Vani oli niin täpinöissään, kun pääsi pitkästä aikaa esteille. Caro ei oikein jaksanut keskittyä helteen takia. Donna on hyvällä mallilla agilityssä, kisoihin vain Päivi ;) !!! Sievistä suuntasimme Kokkolan leirintäalueella yöksi. Siellä olikin paljon vilskettä. Koirat pääsivät uimaan mereen, ja mulahdinpa itsekin liukkailta kiviltä veteen ;) Sunnuntaina palasimme takaisin Viitasaarelle Ylivieskan kautta, eli kävimme katsomassa Kärkkäisen tarjontaa. Jotain pientä tarttui sieltä mukaankin :)

Tiistaina 20.7. jatkoimme lomamatkaa Leppävirralle. Heti keskiviikkona pesimme kaikki matot laiturilla, ja koirat uivat (taas ;) ) Muuten meni sielläkin viikko lomailun merkeissä. Porukoiden luona on nyt kaksi hevosta kesälaitumella, ja touhuilin myös niiden parissa, eli harjasin ja pääsinpä yhtenä päivänä kokeilemaan myös ratsastustaitojanikin. Torstaina 22.7. menimme yhdeksi yöksi mökille ja siellä oli niin ihanaa. Koirat saivat olla ihan vapaana, kotikotona nuo hevoset kuitenkin rajoittavat hiukan menoa. Paistelimme lettuja ja söimme niitä mansikoiden kera. Myös koirat saivat osansa. Perjantaiaamuna kävin pitkän lenkin metsäautotiellä ennen kuin lähdimme takaisin Leppävirralle. Meidän oli tarkoitus ajella lauantaina (24.7.) takaisin Lappeenrantaan, mutta loppujen lopuksi saimme "vieraita" Leppävirralle. Marika ja Mirka tulivat yöksi Nemon, Waaran ja Rapen kanssa. Kävimme heittämässä mukavan iltalenkin viiden koiran kanssa, minkä jälkeen tanssijalka sai helpotusta Tulenliekissä. Oli tosi hauskaa, kiitokset vielä Marika ja Mirka! Sunnuntai-illasta palasimme takaisin kotiin ja ehtipä auton mittariin kertyä reilussa kahdessa viikossa 3000 kilometriä ;D

Kuluva viikko on mennyt ihan arkeen palaillessa. Työt alkavat maanantaina 2.8. Kävin vetämässä agitreenit ma 26.7. ja Vanikin teki pienen radanpätkät. Tiistaina 27.7. kukaan muu ei tullut Vanin treeniryhmästä tekemään agia, joten hioimme puomin kontaktia ja keppejä. Siinäkin oli kyllä riittävästi, kun noin 35 asteen hellettä riitti muutaman päivän ajan. Keskiviikkona saimmekin yllätysvieraat, eli porukkani pysähtyivät meille yhdeksi yöksi lomareissullaan.