Vani pääsi vihdoin ja viimein Einin käsittelyyn. Viime kerrallahan Vani oli mukana, mutta alkoi oksennella sen "kieliäksidentin" takia eikä Vania hierottu. Vani on ollut jo useamman viikon rauhallisemmalla lenkityksellä, eli aika paljon hihnan päässä ja "rankempi" liikunta on haetty uimisesta pelastusliivien kanssa. Kesäkuun lopullahan Vani ontui toista takajalkaansa, kun revitteli liian lujaa Caron kanssa ja venäytti vasemman takasensa. Kävimme silloin tarkistamassa eläinlääkärillä takajalan ristidevamman varalta, mutta kummassakaan ristisiteessä ei ollut mitään poikkeavaa. Ontuminen loppui nopeasti, mutta Vani on kuitenkin liikkunut oudosti.

Fysioterapiassa kävikin ilmi, että Vanin selässä oli kaksi tiukempaa kohtaa, eli olkavarsien ympäristö ja takapään alue (lantio). Kipeää löytyi myös vatsalihaksista :) Hoidon avulla jumit lähtivät avautumaan, eikä Eini löytänyt mitään outoa kipua tai muuta hälyttävää. Hänen mielestään jumit ovat lihasperäisiä. Saimme selän lihasten venytystä varten pari vinkkiä ja kuulemma magnesiumia kannattaisi syöttää Vanille (ja itsellenikin) suurten rasitusten jälkeen. Selän venytykset pitäisi tehdä aina, kun Vanin lihakset ovat lämpimät. Saimme myös "luvan" aloittaa agilityn treenaamiseen rauhakseltaan ja pienissä pätkissä.

Seuraava hoitoaika on syyskuussa. Jos vielä silloinkin Vanin lihaksissa on paljon kireyttä venyittelyistä ja hyvästä lämmittelystä/jäähdyttelystä huolimatta, aion viedä sen Kouvolaan luustokuviin. Mutta nyt siis palailemme hiljalleen agilityn pariin. Vanin kieli on parantunut hyvin, ja ensi viikolla (7.8.) pääsemmekin Kouvolan näyttelyyn, kun kipulääkkeen varoajat eivät ole enää päällä.

Vani pääsi seurassamme, eli Lappeenrannan agilityurheilijoissa valmennusrenkaaseen, joka tarjoaa koulutusta arvokisoihin tähtääville koirakoille. Kouluttajana toimii Tuija Kokkonen Mikkelistä. Valmennusrenkaan ensimmäinen koulutus on su 8.8., ja odotan koulutusta paljon :)

Caro osallistui tänään LAU:n epävirallisiin agikisoihin. Tulokseksi tuli 0 ja 2. sija ajalla -8,73. Caro kulki hyvin pitkästä tauosta huolimatta, ja nyt on hyvä mieli lähteä kisaamaan sunnuntaina Kouvolaan. Yksi läheltä piti -tilanne tosin radalla meinasi käydä, kun kokeilin muurin jälkeen persjätön kaltaista ohjausta ja Caro meinasi sujahtaa seuraavana olleen hypyn ohi. Sain kuitenkin käännettyä koiran hypylle ennen kuin se ajautui ohi. Lisäksi puomin alasmenon kontakti oli aika huono, joten Caronkin kanssa on noita kontakteja hiottava entisestään. Episten tunnelma oli ihanan rento, ja oli mukavaa, kun ryhmässäni treenaava koirakko sijoittui mölliradalla kolmanneksi pienellä yliajalla ja toinen koirakko ylitti kisakynnykset. Kyllä oli "koutsilla" jännäämistä :) Olen niin ylpeä "omistani"!!!