Osallistuin tänään Caron ja Vanin kanssa LAU:n epävirallisiin agikisoihin. Vanin ilmoitin sekä mölliradalle että kilpailevien radalle. Caro osallistui pelkästään kisaavien radalle. Ilmoitin Vanin mölliradalle, koska halusin testata lähdön (jos varastaa, niin palautan takaisin) ja kontaktit. Tuomarina toimi Olli-Jussi Rissanen, joka oli tehnyt oikein mukavat radat. Yllätyksekseni Vani pysyi hienosti mölliradan lähdössä. Seuruutin sen ensimmäisen esteen taakse, otin paikalla muutamia käännöksiä, taputin sen rintaan ja sanoin paikka. Kävelin kahden hypyn taakse, ja annoin lähtöluvan. Käänsin luultavasti vähän liian aikaisin kohti A-estettä, koska Vani hyppäsi liian läheltä siivekettä ja kaatoi toisen hypyn, A:n alastulo oli hyvä. A:n jälkeen valssasin ja lähetin koiran putkeen, putken jälkeen oli hyppy-putki yhdistelmä, ja koira piti saada putken oikeaan päähän. Oma kroppani näytti kuitenkin väärään suuntaan ja Vani sujahti putken vasempaan päähän. Heitin koiran uudelleen putkeen ja jatkoin kisanomaisesti loppuun, puomin alastulo oli hidas, mutta Vani kuunteli ota-käskyn, radan loppupuolella kyseli paljon (ohjaus oli siis myöhässä), mutta mentiin virheettömästi. Tuloksena siis hyl (aika oli -16,21, eli aika kovaa tultiin kyselyistä huolimatta). Tämän radan jälkeen olin TODELLA tyytyväinen siihen, että Vani pysyi lähdössä. Tavoite oli siis saavutettu

Kisaavien rata oli kinkkisempi. Alussa oli kaksi hyppyä hieman rikotussa linjassa, joiden jälkeen suora putki ja hyppy takaakiertona. Muut kohdat olivat ihan mentävissä. Caro liikkuikin tosi hienosti radalla. Ajatukset menivät täydellisesti yhteen. Tuloksena oli 0 aikaan -9,00 ja 1. sija. Puomin alasmenokontakti tosin oli hilkulla, joten kontakteja pitää treenata edelleen Caron kanssa. Muutoin kettu oli kyllä ihan pro

Menin Vanin kanssa radalla hyvällä mielin, seuruutin taas lähtöön, taputin rintaan ja sanoin paikka. Otin yhden askeleen ja neiti kävi hyppäämässä ensimmäisen esteen. Päätin, että nyt treenataan lähtöä. Palautin siis lähtöön, jätin koiran ja taas se varasti. Palautus lähtöön, jättö ja taas Vani varasti. Tämä kuvio toistui neljä kertaa, kunnes sain Vanin pysymään lähdössä ja itse mentyä kahden hypyn taakse. Jos olisin ollut viisas, olisin palkannut Vanin noiden kahden hypyn hyppäämisen jälkeen ja lähtenyt radalta. Mutta nyt en ollut viisas, vaan jatkoin. Myöhästyin totaalisesti takaakierrosta ja Vani hyppäsi esteen suoraan edestä, otin uudelleen ja sitten saimme muutaman esteen mentyä hyvin. Puomin jälkeen alkoi totaalinen sekoilu (Vani siis hyppäsi alasmenokontaktin ja teimme puomin kaksi kertaa uudelleen ennen kuin otti sen kontaktin). Meillä molemmilla taisi mennä tuossa kohtaa herne nokkaan, ja itse lopetin ohjaamisen kokonaan. Vani ei löytänyt millään keppien alkua, eikä puomin alla ollutta putkea, vaan juoksenteli päättömästi siellä putken alla. Siinä vaiheessa olin jo kävelemässä jo radalta pois, mutta päätin kokeilla vielä loppuja hyppyjä. Silloin Vani haki ihan vääriä esteitä, ja pahin ohjausmokani oli se, etten kunnolla ohjannut koiraa okserille ja Vani pudotti takimmaisen riman. Rata meni siis niin mönkään kuin vain voi olla. En tajua, miksen voinut lopettaa sitä hommaa heti alkuunsa. Tuo lähdön taistelu sekoitti molempien ajatukset, ja se heijastui koko rataan. Olin niin hermostunut ja pettynyt radan jälkeen, että itku meinasi tulla. Välillä vain tuo homma ei toimi. Onneksi ihanat kaverit jaksoivat taas valaa toivoa tuohon meidän hommaan. Minun pitäisi vain itse oppia se, että jos itsellä menee pasmat sekaisin niin parempi olisi ottaa esimerkiksi pari helppoa estettä, palkata koira niistä ja lähteä radalta. Vanille ei saa näyttää tyytymättömyyttä, koska se reagoi siihen säheltämällä. Ehkä minä vielä joskus opin...