Aamulla kello soi taas hyvissä ajoin, ja auton nokka piti kääntää kohti Tuulosta. Caro jäi kotiin, eli lähdimme Vanin kanssa viettämään "laatuaikaa". Kieltämättä vähän mietin, että kannattaako ollenkaan lähteä. Eilen illalla nimittäin korviin kantautui tieto tuomarimuutoksesta, eli virolainen Linda Jurgens oli vaihtunut suomalaiseksi Gunnel Holmiksi. Päätin kuitenkin lähteä, kun eipä ollut muitakaan suunnitelmia vapaapäivälle  

Olimme hyvissä ajoin näyttelypaikalle, joten kävelytin Vania ihan kunnolla. Kehän laidalla otin vähän seisotusta ja kävimme myös ravailemassa. Hieman siinä rupesi ennen omaa vuoroa jännittämään, kun eriä ei kauheasti jaeltu. Tuomari oli todella tarkka esimerkiksi hännänkannosta. Vani esiintyi todella hienosti, ensimmäisessä ryhmäjuoksussa nosteli häntää, mutta yksilöarvostelussa se pysyi alhaalla ja ravi oli rentoa. Seisotus sujui taas hienosti, ja olin varmaan todella hämmästyneen näköinen, kun sain vaaleanpunaisen nauhan käteen. Avoimessa luokassa oli kuusi narttua, joista kaksi sai erin. Jäimme kilpailuluokassa toiseksi. Sitten odottelimmekin PN-kehää, ja 14 nartusta vain viisi oli saanut erin. Rukoilin ensimmäisen seisotuksen ja juoksutuksen jälkeen, että toivottavasti jäisimme neljän sakkiin ja niinhän siinä kävi. Olimme hetken aikaa neljänsinä, mutta ravin perusteella tuomari nosti Vanin kolmanneksi. Tulokseksi siis ERI2 PN3 VARA-SERT. Pikkuisen olin onnellinen  Tällainen oli arvostelu:

Oikean tyyppinen narttu, kuono-osa hieman pitkä, tummat silmät, oikeat mittasuhteet, hyvät kulmaukset ja luusto, erinomainen liikkuja, kantaa häntänsä mallikelpoisesti.

Hieno arvostelu ja sijoitus, en ihan olisi aamulla uskonut, että näin menee. Kävimme Vanin kanssa vielä kävelemässä kunnolla, ja lähdimme ajelemaan kotia kohti. Eipä haitannut yhtään pitkä matka kotiin