Tänään huipentui sitten pitkä odotus, eli laumamme sai yhden jäsenen lisää . Heti Sari Vähäniityn koulutuksen jälkeen pakkasimme Caron ja Vani autoon, ja lähdimme ajelemaan kohti Äänekoskea. Matkalla mietin tätä pentuprojektia, joka sai alkunsa oikeastaan viime vuoden marraskuussa, kun olin kisaamassa Jyväskylässä. Juttelin siellä Teija Minkkisen kanssa (www.flowerfellow.net), ja hän kertoi suunnittelevansa Kukalle (McSanikan Azurite Flower) pentuetta. Sanoin olevani kiinnostunut, sillä olin vähän niin kuin seuraillut Kukkaa "sillä silmällä". Mielestäni se on todella kiva koira niin luonteeltaan kuin ulkonäöllisesti. Nyt elokuun lopulla Teija laittoi viestiä, että Kukka oli ultrattu tiineeksi. Pentueen isänä oli Deco (Piggyland's Athos). Kiinnostuin heti yhdistelmästä, ja kävinkin tutustumassa Decoon Mikkelin agilitykisoissa. Siinä koirassa on jotain todella hienoa, aivan mahtava pakkaus, olin siis aivan myyty.

Monta iltaa meni pohtiessa asiaa, ja kyllä tuo yhdistelmä alkoi tuntua päivä päivältä paremmalta. 17.9. Kukka synnyttikin sitten neljä narttupentua ja yhden uroksen. Synnytys meni hyvin, ja Kukka alkoi hoitaa heti pentuja. Se onkin ollut todella mallikelpoinen äiti näille lapsosille  Soittelimme paljon Teijan kanssa, ja pikkuhiljaa pentujen luonteissa alkoi näkyä joitain omia piirteitä. Kun pennut olivat viiden viikon ikäisiä, ajelin katsomaan niitä. Hyvin tasaisia ne olivat silloin, mutta jostain syystä Sintti alkoi tuntua omalta. Ajelin uudelleen Äänekoskelle, kun pennut olivat kuuden viikon ikäisiä. Silloin Sintti yhä enemmän parhaimmalta vaihtoehdolta. Se oli leikkisä, "taisteli" hyvin leluilla, eikä ollut mikään päällepäsmäri pentueessa. Salme Mujunen kävi tuolloin siruttamassa pennut, Sintti vain vinkaisi pienesti ja ravisteli heti itseään. Pennut myös kuvattiin ulkona, ja ensimmäisen kerran ne pääsivät juoksemaan lumessa. Sintti lähti hyvin nopeasti liikkeelle, eikä jännittänyt uutta ympäristöä ollenkaan. Sanoin tuolloinTeijalle, että Sintti on ykkösvaihtoehtoni. Viikko tuosta, eli 5.11. pennut kävivät eläinlääkärin tarkastuksessa, ja heti sen jälkeen vahvistui se, että Sintti kotiutuu meille tänä viikonloppuna (13.11.).

Mietin paljon sitä, miten Caro ja Vani suhtautuvat pentuun. Tiedän, että Caro kyllä sopeutuu elämään pennun kanssa. Enemmän mietitytti se, miten Vani suhtautuu. Sehän ei ole mikään yltiösosiaalinen otus, ja yleensäkin toisiin koiriin tottuminen vie siltä aikaa. Ajattelin kuitenkin, että kyllä se varmaan suhtautuu pentuun pentuna. Ikäeroakin Vanilla ja Sintillä on yli neljä vuotta. Näitä kaikkia ajatuksia pyöri mielessä, kun ajelimme kohti Äänekosken Hietamaa. Pysähdyimme Jyväskylässä syömässä, kun tiesimme, ettei paluumatkalla ole mahdollisuutta kauheasti pysähdellä. Kun pääsimme Teijan luokse Hietamalle, vastassa olivat vielä Sintin lisäksi Pentu (nykyisin Likka) ja Vinku (nykyisin Varpu). Kirjoitimme paperit Sintistä, sehän tuli minulle nyt sijoitukseen, eli ehkä joskus tulevaisuudessa maailmassa tallustelee pienen pieniä sinttiäisiä  Samalla näin myös Sintin isän, eli Decon omistajaa. Sintin virallinen nimi on Flowerfellow Cinnamon-Rose.

Kovin kauaa emme malttanee Hietamalla viettää, kun edessä oli pitkä ajomata vielä edessä. Sintti sai vaaleanpunaisen kaulapannan ja sitten olikin lähtö edessä. Heti alkumatkan aikana Sintti vinkui muutaman kerran ja sitten matka kuluikin nukkuessa  Pysähdyimme Mikkelin ABC:llä, missä käytimme Caron ja Vanin pihalla, Sinttikin pääsi hiukan juoksentelemaan hihnan perässä eikä kauheasti näyttänyt uusi tilanne päätä pakottavan. Caro ja Vani katsoivat hieman kummastellen uutta tulokasta, mutta ei sen ihmeellisempää. Pysähdyksen jälkeen Sintti rupesi taas nukkumaan. Kotiin päästyä tuo Sintti kävi kaikki huoneet läpi, ainoat vähän "pelottavammat" jutut olivat rikkalapio ja harja sekä Caron ja Vanin iso juomakuppi. Caro päätti ottaa taktiikan "jos en katso sitä, niin sitä ei ole olemassa" ja Vani murahteli aina, kun pentu tuli liian lähelle. Sintti osasi väistellä hienosti isompia koiria, yritti välillä leikittääkin, mutta tajusi nopeasti "ettei isompia nyt huvita". Yö menikin sitten vähillä unilla, kun pikkuneiti päätti, ettei hän todellakaan halua nukkua yksin kodinhoitohuoneessa portin takana. Kovin voi lähteä kova ääni noin pienestä eläimestä  Mutta voin sanoa näin lyhyen ajan jälkeen, etten kadu yhtään Sintin ottamista! Se tuntuu NIIN omalta...

ps. Sintti oli Sintin työnimi. Mielestäni se kuvaa tuota pientä otusta niin hyvin, että työnimi saa jäädä elämään. Sintti on Sintti eikä muuksi muutu