Tänään oli vuorossa Lappeenrannan agikisat. Hieman jännitti lähteä, kun ei olla viikkoon ehditty treenailla. Keskiviikkona kävimme ihan pikaisesti hallilla testaamassa kontaktit, muuten Vani ei ole esteitä nähnyt. Pelkona oli, että kaasu hirttää kiinni ihan kunnolla  Ilmoitin Vanin kahdelle agiradalle, kun hyppäriltä on jo se nolla, ja lisäksi jouduin menemään talkootöihin iltapäivällä. Tuomarina oli Sami Topra, joka oli tehnyt oikein mukavat radat, eivät olleet liian "helppoja" tai suoraviivaisia. Ensimmäinen rata oli ehkä vähän helpompi kuin toinen. Ainoa asia, mikä jännitti, oli ne kontaktit. Vani meinasi varastaa lähdön, mutta onneksi alku oli sellainen, että pystyi ottamaan nopean lähdön. Sitten mentiinkin sujuvasti, Vani oli hyvin kuulolla, hiukan pitelin "käsijarrua" kiinni, ettei lähde kaahaamaan. Vaikein kohta oli suora, jossa oli hyppy-rengas-putki -yhdistelmä. Valitsin ohjauksellisesti väärän puolen, ja Vani jäi pyörimään renkaan jälkeen. Onneksi sain korjattua, ja Vani meni putken oikeaan päähän, eikä tullut kieltoa. Sitten meno tasaantui, ja rata sujui hyvin. Toiseksi viimeinen este oli puomi, ja kyllä jänni alasmenolla. Vani hidasti tosi hyvin, otti kontaktin varmasti (tein kyllä valssin siinä vielä varmistukseksi) ja niin pääsimme puhtaasti radan loppuun. WAU! Pikkaisen oli mahtava fiilis, ensimmäinen onnistunut agirata, ja ne kontaktit toimivat vihdoinkin! Tuloksena oli siis 0 aikaan -13,72 ja sillä irtosi 3. sija.

Pikkaisen rupesi jäähdyttelylenkillä tulla mieleen se, että olisiko tänään mahdollista nousta kakkosiin. Vani tuntui niin hyvältä. Toinen rata oli enemmän kiemura. Vaikea kohta oli A-esteen, jonka jälkeen koiran piti lähteä takaisin "tulosuuntaan" hypyn kautta. Lisäksi sen hypyn jälkeen oli heitettävä koira kauas putkeen ja kiirehtiä ottamaan se haltuun ennen seuraavaa putkea. Ajattelin, että vedän koiran kauas tuosta hypystä ja teen valssin. Mutta ei tuo onnistunut, ja jouduin tekemään takaaleikkauksen hypylle. Onneksi Vani irtosi hyvin, ja lähti hakemaan sitä putkea. Sitten oli ajatellut tekeväni jonkinnäköisen persjätön siihen putkelle ja ottaa koiran kunnolla haltuun selän takaa. En ehtinyt tehdä tätä ja Vani tuli putkesta suoraan "syliin", onneksi tuo kääntyi siitä hienosti ja sain ohjattua putkeen. Lopussa jännäsimme taas puomin kontaktia, mutta siinä ei ollut ongelmaa. Tuloksena 0 aikaan -16,60. Olin ihan puulla päähän lyöty, kun kaikki meni näin hienosti. Tuplanollalla kakkosiin  Kaiken kruunasi se, että Vani voitti vielä tuon jälkimmäisen radan! Kovaa mentiin, vaikka vähän jouduin ohjausta muuttamaan kesken radan.

Nyt meidän tämän vuoden (salainen) tavoite on täyttynyt. Varovaisesti uskalsin toivoa yhtä nollaa, mutta nousu kakkosiin tulikin vähän nopeammin. Vani kyllä ansaitsi illalla herkkunsa!