Kävimme Sintin kanssa keskiviikkoiltana hallilla Vanin treenivuorolla. Tarkoituksena oli ihan vain ihmetellä menoa. Paikalla olikin Marsu-mudi, jonka kanssa oli todella kiva painia. Tosin, Sintti ei oikein ymmärtänyt leikkikaverin haukkumista. Sintti ajattelee, että hiljaa hyvä tulee (vaikkakin itse osaa räkyttää, jos ei saa tahtoaan läpi  ). Mukava oli myös Rämppä-sheltti, ja Keira-bordercollien menoa agiradalla piti tuijottaa silmä kovana ja hihna tiukalla, tuosta kaverista ei ehkä tarvitse kauheasti sitä motivaatiota hakea. En ole muistanutkaan kirjoittaa tänne, mutta Sintti on ehtinyt tehdä jo kolme kertaa putkenkin. Niko piteli sitä lyhyen putken toisessa päässä, kun kutsuin sitä luokse. Joo, ei ollut mitään ongelmia. Sintille on tainnut tulla verenperintönä niin hyvät agilitylahjat, ettei päätä huimaa tuollaiset jutut.

Ai niin, palaanpa tähän päivään. Elikkäs, tein loppupäivän töitä kotoa käsin. Otin Sintin mukaan autoilemaan, kun kävin töiden jälkeen hoitamassa pari pikaista asiaa kaupungilla ja sitten vielä kaupassa. Tuo rauhoittuu hyvin autoon, on tosi helppo matkustaja. Kaupassa käynnin jälkeen otin Sintin kävelemään kaupan pihalle ja parkkipaikalle. Tosi hienosti Sintti käyttäytyi, ihmiset se olisi halunnut moikata ja kaupan liukuovista olisi ollut mukava mennä sisälle. Ei tässäkään asiassa mitään ongelmia ollut... Illalla katsoinkin sitten kavereiden kanssa elokuvaa kotona, ja Sintin mielestä paras kohtaus oli se, kun pikku-sittiäinen teki täydellisen iskun sipsikulhoon. Ristiretki päättyi kuitenkin lyhyeen