Ajelin perjantaina töiden jälkeen Leppävirralle Caron, Vanin ja Sintin kanssa. Lauantaina oli vuorossa Varkauden agikisat, joten ajattelin mennä jo edellispäivänä porukoiden luokse. Varoittelin porukoita jo etukäteen siitä, että jätän Sintin kisojen ajaksi hoitoon. Mutta eipä tuo heitä haitannut  Perjantai-iltana oli Sintissä pitelemistä, että malttoi rauhoittua. Sen mielestä olisi ollut mukavinta päästä riekkumaan Caron ja Vanin kanssa pihalle. Onneksi se rauhoittui suhteellisen nopeasti häkkiin, ja kylläpä isä ja äiti harmittelivat sen "kohtaloa". Lauantaiaamuna oli pakkasta jonkin verran, ja olin onnellinen siitä, että Sintti sai jäädä lämpimään. Äitiä nauratti, kun latelin hieman liikaa Sintin hoito-ohjeita ennen kisoihin lähtöä  

Kyseessä olivat tämän vuoden ensimmäiset kisat ja nekin hevosmaneesissa, joten hiukan jännitti se, miten koirat hyppäävät pehmeämmällä alustalla. Mutta eipä tuo alusta niitä näyttänyt haittaavan. Tuomarina toimi oman seuran Sami Topra, joten ratojen profiili oli tietyllä tavalla tuttu minulle. Vani aloitti urakan, pikkaisen pukkasi taas jännitystä, kun viimeksi ollaan kisattu marraskuun lopulla.

Eka rata tuntui ihan mentävältä, vaikeimmalta kohdalta tuntui heti radan alussa ollut keppien aloitus. Vanihan hakee kepit ihan hyvin niin, että ohjaan sen oikealta puolelta. Tässä olisi tarvinnut taitoa hakea vasemmalta puolelta ne kepit. Päätin tehdä pakkovalssin ennen keppejä ja vaihtaa sillä tavoin ohjauksen oikealle puolelle. Lähdössä Vani pysyi ihan hyvin, tein pienen vekin ennen kakkoshyppyä ja sillä tavoin sain linjattua hyvin kolmoshypylle ja nelosputkelle. Sitten tuli kepeille vienti, mutta liian aikaisin annoin luvan mennä kepeille ja kakkosväliinhän tuo sujahti. Siitä siis kielto, sitten hyppy-A-hyppy meni hyvin, mutta epäonnistuin takaaleikkauksessa (=meinasin jyrätä koiran päälle) ja Vani joutui ponnistamaan lähes paikaltaan hypyn. Yksi rima tuli alas, kun valssi myöhästyi ja samalla linjasin huonosti keinulle viennin. Vani ei lukenut yhtään keinulle ohjausta ja veti sen ohi, jotenkin tuntui, että tuossa vaiheessa sillä lähti "homma lapasesta". Keinun jälkeinen pituus oli ok, mutta sitten taas tuli kielto pussilla, en vienyt sinnekään tarpeeksi hyvin. Kolmesta kiellosta siis HYL. Loppurata meni oikein hyvin, hieno puomin ylösmeno, alasmeno hiukan himmaillen, mutta otti kuitenkin. Videolta näkee selvästi, että käskyt tulevat myöhään ja Vani ajaa myös ohjauksen läpi välillä. Mutta oma hermo piti tästä kaikesta huolimatta! Katso video.

Toinen agilityrata tuntui myös ihan kivalta. Nyt huomasin taas hyvin, että Vani kerää ihan mahdottomasti kierroksia kisatilanteessa ja en saanut sitä pysymään kunnolla lähdössä. Radan alussa oli pakko ohjata kepeille vasemmalta puolelta. Päätin kokeilla, että hakeeko Vani ne itse. Ja hakihan se! Mutta jätti sitten viimeisen välin pujottelematta... Korjasin suoraan siitä ja jatkoin matkaa. Puomille tultiin vaikeammasta kulmasta ja oman ohjauksen ollessa myöhässä, tuo kohta meni vähän pyörimiseksi. Puomin alastulo ei ollut niin hyvä kuin edellisellä radalla, minun pitäisi malttaa odottaa, että Vani tulee kunnolla 2on2offiin. Nyt tein samoin kuin Caron kanssa, eli vapautin heti kun tuli kontaktille. Näin ei saisi tehdä, koska tavoitteenani on selkeä 2on2off. Puomin jälkimainingeissa pakka menikin kokonaan sekaisin, sillä Vani ajoi putken jälkeen hypyn ohi ja päätin korjata hypyn putken kautta, eli otin tietoisen hylyn. Sain onnistumaan tuon kohdan, mutta sitten Vani veti putken jälkeisen hypyn ohi. Päätin ottaa vielä kerran uusiksi silläkin uhalla, että saan tuomarilta noottia kisaradalla treenaamisesta. Jotenkin sain nuo kohdat onnistumaan ja sitten mentiinkin pikaisesti rata loppuun. Oli kyllä todella kökköinen rata  Katso video.

Kyllä oli vaikea pitää itseä lämpöisenä. Iltaa kohden mentäessä sää vain viileni ja Caron radoille oli vaikea saada itseä lämpöiseksi. Kävelin pitkiä lämmittely- ja jäähdyttelylenkkejä, mutta siitä huolimatta varpaita kipristeli. Caron radat olivat kohtuullisen suoraviivaisia, parit vääntökohtaa oli molemmilla radoilla ja ne oli otettava tarkasti. Caro suoriutui urakasta oikein mallikkaasti. Ensimmäinen rata oli tasapainoista menoa, erityisen tyytyväinen olin loppuradalla olleisiin välistävetoihin: kerrankin oma rytmi pysyi hyvänä! Ekan radan lähdössä Caro jäi hetkeksi kuuntelemaan jotain ääntä, eikä lähtenyt ihan heti mukaan. Ajattelin, että saanko sitä ylipäätään kunnolla liikkeelle, mutta tuo olikin vain hetken "aivonyrjähdys". Onneksi tuo ajatuskatko meni heti ohitse. Caro teki oikein mallikkaan radan, tosin hyppäsi toiseksi viimeisen esteen, eli puomin alasmenon yli oikein reippaasti ja siitä 5-tulos ajalla -5,52 s. ja 4. sija. Olisi roikale saanut ottaa tuon kontaktin kunnolla! Katso video.

Toisella radalla jatkettiin Caron kanssa siitä, mihin ekalla jäätiin, eli vire ja vauhti pysyivät hyvänä. Tämäkin oli hyvin sujuva rata ja nyt otin puomin kontaktin kunnolla. Tältä radalta 0-tulos aikaan -4,37 ja 3. sija. Jei! Katso video (pahoittelen huonoa kuvanlaatua, ei meinannut kamera pysyä pakkasen vuoksi menossa mukana). Palkintojen jaon jälkeen suuntasimme vielä lenkille, minkä jälkeen kurvasimme takaisin Leppävirralle. Sintti oli ollut kuulemma tosi nätisti ja äiti oli kantanut sen aina pihalle tarpeilleen. Minulle jäi sellainen fiilis, että pikkupotilas oli saanut oikein ekstrahuomiota ja paljon hellittelyjä  Kävin illalla vielä saunassa sulattelemassa kohmeiset sormet ja varpaat. Kylläpä sitä taas muistui selkeästi mieleen se, miksi nuo talvipäivien kisat ovat välillä ei-niin-ihania.