Tämä blogi hiljentyy kokonaan ja uusi löytyy osoitteesta http://carovanisintti.blogspot.com (pitihän se Sinttikin osoitteeseen lisätä :D )

Tämän blogin päivitys hiipui kokonaan kiireiden takia, joten yritän kerätä maaliskuusta lähtien tapahtumat tuonne uuteen blogiin. Mitään aikataulua en lupaa, mutta yritys on kova!

Anteeksi kaikille blogia seuraaville siitä, etten ole päivittänyt blogia liki kahteen kuukauteen. Kerään tänne pikkuhiljaa päivityksiä 6.2. jälkeen. Alla jo muutamia kuulumisia.

Tänään olivat vuorossa LAU:n epäviralliset kisat, kylmää oli taas, mutta onneksi koirat kulkivat hyvin. Sintti pääsi myös hallille, hyvin varovaisesti pidin sitä hihnassa eikä sillä ollut vielä mitään asiaa muiden kanssa riehumaan. Sintti oli oikein tyytyväisen oloinen, kun pääsi "kylille". Vani yllätti minut tekemällä 0-tuloksen 2-3 luokkalaisten radalla ja sillä tuli myös voitto! Wautsi wau, harvinaista herkkua Vanskun kanssa, joka pysyi tällä erää myös lähdössä tosi hyvin. Katso video. Tuloksena siis -8,38

Caro kulki myös hyvin, mutta possuili A:n alastulon, mistä 5. Myös puomin alasmeno oli hilkulla, näihin pitää nyt kiinnittää huomiota! Katso video. Kiitokset Marikalle videoiden kuvaamisesta!

Tänään oli varattu aika kontrollikäynti Sintille Kouvolan eläinlääkäriasemalle. Sintti ei kyllä arastellut paikkaa, vaikka sieltä lähdettiin viime kerralla taju täysin kankaalla. Odotustilassa oli samaan aikaan pieni villakoira, samanikäinen kuin Sinttikin, jolla oli jalka murtunut. Pikkupotilaat olisivat niiiiiin halunneet leikkiä keskenään, mutta kummallakaan ei ollut vielä lupaa riekkua. Ortopedi Esa Kesti hymyili, kun Sintti tepasteli heti rohkeasti moikkailemaan ja antoi hienosti käsitellä itseään. Sintille annettiin myös neljäs Cartofen-pistos. Tällaisen diagnoosin saimme:

"Paraneminen edistynyt hyvin. Palataan hiljalleen normaaliin elämään kivun sallimissa rajoissa seuraavan kahden viikon aikana. Ei vastetta enää taivutuksiin. Cartofen-pistos. Kipulääkitys tarpeen mukaan. Kontrollikäynti kuukauden kuluttua tai aikaisemmin tarpeen mukaan."

Hymyä riitti kyllä tämän diagnoosin jälkeen. Kestin mukaan Sintti antoi todella hyvin taivuttaa polvea, ja kyllä itsekin huomasin, ettei taivuttelu enää aiheuttanut kipureaktiota. Kestin mukaan on vaikea sanoa, että onko kyseessä ollut lievä ristisidevamma (mikä oli ensisijainen diagnoosi) vai nyrjähdys. Nyt saamme sitten pikkuhiljaa palailla normaaliin arkeen, eli lisätä liikunnan määrää. Sintti oli kyllä niin onnellinen, kun pääsi illalla tosi lyhyelle hihnalenkille, yhteensä noin 50 metrin matkalle  Tästä se lähtee!

Caro ja Vani kävivät tänään Eini Kipinoisen käsittelyssä. Molemmat olivat ihan hyvässä kunnossa, eli mitään suurempia jumeja ei tänään löytynyt. Reisissä ja selän alueen lihaksissa on molemmilla tiukempia kohtia, mutta onneksi ne avautuvat käsittelyn myötä. Seuraava käsittelyaika onkin sitten toukokuun alkupuolella.

Sintistä sen verran, että olin huomaavinani sen liikkeessä epäpuhtautta sunnuntai-iltana, ihan kuin se olisi ontunut parin askeleen verran. Sintin kuntoutuminen on sujunut hienosti, joten tuo "takapakki" tuntui aivan kauhealta. Annoin sille kipulääkkeen (Rimadylin) sekä sunnuntaina että maanantaina, eikä tuota ontumista ole näkynyt ollenkaan. Tiistain ja keskiviikon Sintti oli jo ilman kipulääkettä.

Saimme perjantaina tietää, että mahdumme Caron kanssa Lappeenrannan tokokokeeseen. Olisinhan voinut tietenkin vähän pitempään miettiä tuota ilmoittautumista, kun treenikertoja ei ole kauheasti kertynyt sitten viimeisimmän kokeen. Noh, eihän se ihan putkeen mennyt. Nollia rapsui jonkin verran, kun Caro teki hieman "iloisesti" töitä. Homma menisi siis enemmänkin hauskanpidon puolelle, mutta toisaalta, onhan se ihan kivaa, kun koira tekee hommia pilke silmäkulmassa. Pisteitä kertyi Anne Nokelaisen tuomaroimana 174, eli VOI0. Tässä vielä osa-alueet selityksineen:

1. Paikalla makaaminen: 10 (x4) - ok

2. Seuraaminen taluttimetta: 8,5 (x4) - taaksepäin siirtymisessä ei lähtenyt mukaan, vaan jäi istumaan ja kiersi myöhemmin takakautta sivulle, pientä väljyyttä ja seilaamista sivusuunnassa, tosi hyvä kontakti kuitenkin!

3. Istuminen seuraamisen yhteydessä: 10 (x3) - tämä onnistuu aina

4. Luoksetulo: 0 (x4) - tuli aivan liian lujaa, ei reagoinut seiso-käskyyn, vaan veti pitkäksi, annoin uuden käskyn ja sillä pysähtyi, oli edennyt niin paljon, ettei maahanmenolle jäänyt enää tilaa.

5. Ruutu: 5 (x4) - en tiedä, pitäisikö tämän olla nolla. Caro nimittäin sinkosi ensimmäisellä ruutu-käskyllä luoksetulon loppupaikalle ja juoksi sieltä minun luokse sivulle. Uudella ruutu-käskyllä upposi ruutuun, myös lopun sivulletulo ok, vaikkakin tuli lujaa.

6. Hyppynouto: 9 (x2) - vino luovutusasento

7. Metallinouto: 0 (x2) - todella mallikas suoritus, mutta piru vie varasti kapulalle liian aikaisin, se nollasi liikkeen

8. Tunnistusnouto: 0 (x4) - räjäytti kaikki kapulat taivaan tuuliin ja valitsi ihan summamutikassa kapulan

9. Kauko-ohjaus: 6 (x4) - ensimmäisessä maahanmenossa tarvitsi lisäkäskyn, hiukan liikkui eteenpäin, mutta kerrankin saatiin pisteitä tästä liikkeestä!

10. Kokonaisvaikutus: 8 (x1) - iloinen suoritus, mutta tarkkuuttakin vaadittaisiin (todellakin!)

Sintti kävi hakemassa tänään kolmannen Cartrofen-pistoksen eläinklinikka Tikassa. Tällä kertaa siellä oli kävi aikamoinen kuhina, joten hoitaja antoi pistoksen odotustilassa. Pyysin muutamia makupaloja ja syötin niitä pistoksen aikana, eikä tuo taaskaan huomannut mitään. Tällä kertaa odotustilassa oli kaksikin rottweileria, joihin tuo olisi halunnut tehdä tuttavuutta. Toiset osapuolet näyttivät tosin vähän siltä, että pieni bordercollie voisi pysyä kaukana... Sintti on kyllä ihana luonteeltaan, nytkin häntä vaan viuhtoi ja kaikkien luokse olisi pitänyt päästä, ei ollut mitään pahoja "muistoja" jäänyt, vaikka sitä on eläinlääkärillä käännelty ja väännelty. Ja vaikka se on ollut "eristyksissä" nyt pari viikkoa, niin siltikään uudet asiat eivät jännitä tms. Hyvät hermot sillä onneksi on!

Kirsi Kokkonen kävi tänään hieromassa Caron ja Vanin meillä kotona. Hän tekee hierontakurssiin liittyviä harjoitteluita, joten ajattelin käyttää mahdollisuutta hyväksi. Molemmat rentoutuivat hyvin Kirsin käsittelyssä ja saivat tasaisesta lihaksistosta kehuja. Pieniä jumeja oli selässä ja takajalan reisissä molemmilla, mutta nekin lähtivät käsittelyn myötä avautumaan. Kyllä nuo ovat vain helppoja "hoidettavia", kun ovat niin monta kertaa käyneet fyssarilla ja varsinkin tuntui ihan odottavan pääsevänsä hierottavaksi  Hassuja otuksia!

Vaikka olisi tehnyt mieli olla Leppävirralla pitempäänkin, piti auton nokka kääntää kohti Lappeenrantaa heti aamupäivällä. Minun piti ehtiä Vanin kanssa kahdeksi valmennusrenkaan, eli Tuija Kokkosen vetämiseen treeneihin. Annoin Caron ja Vanin juoksennella villinä ja vapaana aamulenkillä (kävimme siis jäällä kävelemässä). Voi surku, minkälainen ilme Sintillä on aina, kun muut lähtevät pihalle... Pikkaisen lähtö venyi ja Lappeenrannassa olimme vasta yhdeltä, joten nopeasti heitin matkatavarat sisälle ja jätin Caron ja Sintin kotiin. Vanin treeneistä voi lukea enemmän tuolta treeniblogin puolelta.

Ajelin perjantaina töiden jälkeen Leppävirralle Caron, Vanin ja Sintin kanssa. Lauantaina oli vuorossa Varkauden agikisat, joten ajattelin mennä jo edellispäivänä porukoiden luokse. Varoittelin porukoita jo etukäteen siitä, että jätän Sintin kisojen ajaksi hoitoon. Mutta eipä tuo heitä haitannut  Perjantai-iltana oli Sintissä pitelemistä, että malttoi rauhoittua. Sen mielestä olisi ollut mukavinta päästä riekkumaan Caron ja Vanin kanssa pihalle. Onneksi se rauhoittui suhteellisen nopeasti häkkiin, ja kylläpä isä ja äiti harmittelivat sen "kohtaloa". Lauantaiaamuna oli pakkasta jonkin verran, ja olin onnellinen siitä, että Sintti sai jäädä lämpimään. Äitiä nauratti, kun latelin hieman liikaa Sintin hoito-ohjeita ennen kisoihin lähtöä  

Kyseessä olivat tämän vuoden ensimmäiset kisat ja nekin hevosmaneesissa, joten hiukan jännitti se, miten koirat hyppäävät pehmeämmällä alustalla. Mutta eipä tuo alusta niitä näyttänyt haittaavan. Tuomarina toimi oman seuran Sami Topra, joten ratojen profiili oli tietyllä tavalla tuttu minulle. Vani aloitti urakan, pikkaisen pukkasi taas jännitystä, kun viimeksi ollaan kisattu marraskuun lopulla.

Eka rata tuntui ihan mentävältä, vaikeimmalta kohdalta tuntui heti radan alussa ollut keppien aloitus. Vanihan hakee kepit ihan hyvin niin, että ohjaan sen oikealta puolelta. Tässä olisi tarvinnut taitoa hakea vasemmalta puolelta ne kepit. Päätin tehdä pakkovalssin ennen keppejä ja vaihtaa sillä tavoin ohjauksen oikealle puolelle. Lähdössä Vani pysyi ihan hyvin, tein pienen vekin ennen kakkoshyppyä ja sillä tavoin sain linjattua hyvin kolmoshypylle ja nelosputkelle. Sitten tuli kepeille vienti, mutta liian aikaisin annoin luvan mennä kepeille ja kakkosväliinhän tuo sujahti. Siitä siis kielto, sitten hyppy-A-hyppy meni hyvin, mutta epäonnistuin takaaleikkauksessa (=meinasin jyrätä koiran päälle) ja Vani joutui ponnistamaan lähes paikaltaan hypyn. Yksi rima tuli alas, kun valssi myöhästyi ja samalla linjasin huonosti keinulle viennin. Vani ei lukenut yhtään keinulle ohjausta ja veti sen ohi, jotenkin tuntui, että tuossa vaiheessa sillä lähti "homma lapasesta". Keinun jälkeinen pituus oli ok, mutta sitten taas tuli kielto pussilla, en vienyt sinnekään tarpeeksi hyvin. Kolmesta kiellosta siis HYL. Loppurata meni oikein hyvin, hieno puomin ylösmeno, alasmeno hiukan himmaillen, mutta otti kuitenkin. Videolta näkee selvästi, että käskyt tulevat myöhään ja Vani ajaa myös ohjauksen läpi välillä. Mutta oma hermo piti tästä kaikesta huolimatta! Katso video.

Toinen agilityrata tuntui myös ihan kivalta. Nyt huomasin taas hyvin, että Vani kerää ihan mahdottomasti kierroksia kisatilanteessa ja en saanut sitä pysymään kunnolla lähdössä. Radan alussa oli pakko ohjata kepeille vasemmalta puolelta. Päätin kokeilla, että hakeeko Vani ne itse. Ja hakihan se! Mutta jätti sitten viimeisen välin pujottelematta... Korjasin suoraan siitä ja jatkoin matkaa. Puomille tultiin vaikeammasta kulmasta ja oman ohjauksen ollessa myöhässä, tuo kohta meni vähän pyörimiseksi. Puomin alastulo ei ollut niin hyvä kuin edellisellä radalla, minun pitäisi malttaa odottaa, että Vani tulee kunnolla 2on2offiin. Nyt tein samoin kuin Caron kanssa, eli vapautin heti kun tuli kontaktille. Näin ei saisi tehdä, koska tavoitteenani on selkeä 2on2off. Puomin jälkimainingeissa pakka menikin kokonaan sekaisin, sillä Vani ajoi putken jälkeen hypyn ohi ja päätin korjata hypyn putken kautta, eli otin tietoisen hylyn. Sain onnistumaan tuon kohdan, mutta sitten Vani veti putken jälkeisen hypyn ohi. Päätin ottaa vielä kerran uusiksi silläkin uhalla, että saan tuomarilta noottia kisaradalla treenaamisesta. Jotenkin sain nuo kohdat onnistumaan ja sitten mentiinkin pikaisesti rata loppuun. Oli kyllä todella kökköinen rata  Katso video.

Kyllä oli vaikea pitää itseä lämpöisenä. Iltaa kohden mentäessä sää vain viileni ja Caron radoille oli vaikea saada itseä lämpöiseksi. Kävelin pitkiä lämmittely- ja jäähdyttelylenkkejä, mutta siitä huolimatta varpaita kipristeli. Caron radat olivat kohtuullisen suoraviivaisia, parit vääntökohtaa oli molemmilla radoilla ja ne oli otettava tarkasti. Caro suoriutui urakasta oikein mallikkaasti. Ensimmäinen rata oli tasapainoista menoa, erityisen tyytyväinen olin loppuradalla olleisiin välistävetoihin: kerrankin oma rytmi pysyi hyvänä! Ekan radan lähdössä Caro jäi hetkeksi kuuntelemaan jotain ääntä, eikä lähtenyt ihan heti mukaan. Ajattelin, että saanko sitä ylipäätään kunnolla liikkeelle, mutta tuo olikin vain hetken "aivonyrjähdys". Onneksi tuo ajatuskatko meni heti ohitse. Caro teki oikein mallikkaan radan, tosin hyppäsi toiseksi viimeisen esteen, eli puomin alasmenon yli oikein reippaasti ja siitä 5-tulos ajalla -5,52 s. ja 4. sija. Olisi roikale saanut ottaa tuon kontaktin kunnolla! Katso video.

Toisella radalla jatkettiin Caron kanssa siitä, mihin ekalla jäätiin, eli vire ja vauhti pysyivät hyvänä. Tämäkin oli hyvin sujuva rata ja nyt otin puomin kontaktin kunnolla. Tältä radalta 0-tulos aikaan -4,37 ja 3. sija. Jei! Katso video (pahoittelen huonoa kuvanlaatua, ei meinannut kamera pysyä pakkasen vuoksi menossa mukana). Palkintojen jaon jälkeen suuntasimme vielä lenkille, minkä jälkeen kurvasimme takaisin Leppävirralle. Sintti oli ollut kuulemma tosi nätisti ja äiti oli kantanut sen aina pihalle tarpeilleen. Minulle jäi sellainen fiilis, että pikkupotilas oli saanut oikein ekstrahuomiota ja paljon hellittelyjä  Kävin illalla vielä saunassa sulattelemassa kohmeiset sormet ja varpaat. Kylläpä sitä taas muistui selkeästi mieleen se, miksi nuo talvipäivien kisat ovat välillä ei-niin-ihania.